26 marraskuuta 2017

Haavereita ja pimeneviä iltoja

Instaseuraajat ovat jokseenkin paremmin päivitettyinä reaaliajassa meidän menoista. Alotetaas vaikka pennun ontumisista. Waldolla oli lokakuun aikana säännöllisen epäsäännöllisiä ontumisia, joiden takia varattiin aikaa Seinäjoelle ortopedi Jarmo Rintasalolle. Viikonloppu ennen varattua aikaa Waldo onnistui metsässä hepuloidessaan telomaan  kyntensä ja kun kynsi ikävästi sojotti yläviistoon, lähdettiin käymään päivystyksessä se poistamassa. Potilas itse ei ollut kynnestä moksiskaan, ei edes metsässä päästänyt pihaustakaan ja rallatteli kynnestä huolimatta ihan samallalailla menemään. Kynsi oli katkennut ydintä myöten ja päivystäjä totesi, että nämä on yleensä tosi kipeitä. Antibiootit ja kipulääkkeet mukaan. Kynsi on tällä hetkellä ihan kivan näköinen ja kasvattaa jo uutta kynttä.
Noh, käytiin siis kuvauttamassa pilkullinen ja kuvista näkyi oikean etujalan kyynärluussa (saman jalan olin itsekin huomioinut ontumisissa) pientä tiivistymää verrattuna toiseen. Nivelpinnat itsessään olivat kuulema oikein siistit. Ei aristellut taivutuksissa, tai siis draama queen vikisi kuin pieni sika kun jalkoja edes hipaistiin niin ei siitä kuulema oikein ottanut selvää :D Kotiin lähdettiin hihnalenkkipakolla ja riehumiskiellolla ja parin viikon päästä kontrollikuvat, jotta nähdään onko muutosta tapahtunut. Kontrollikuvissa tämän kuun alussa ei ollut muutosta suuntaan eikä toiseen, ollaan lisäilty lenkkejä normaaleiksi, mutta edelleen pitäisi välttää riehumista ja turhia hyppimisiä ja tähystetään jos alkaa uudestaan ontumaan. Tähän mennessä ei ontumisia ole näkynyt, enkä halua pitää pentua liiaksi pumpulissa vaan koitetaan elää niin normaalisti kuin pennun kanssa nyt eletään. Ikävähän se on, että jotain muutosta luussa näkyy, mutta tällä mennään ja toivotaan ettei enää oireile eikä tähystysleikkauksiin jouduta. Voi olla, ettei pupsi hypikään koskaan pk-esteitä.
Juokseva koira on niin kaunis! :D


 Tästä saikuttelemisesta johtuen arki on ollut lähinnä hihnalenkkeilyä. Jali on päässyt sitten omille lenkeilleen ja pupsi saanut harjoitella tärkeää asiaa eli yksinoloa. Hyvinhän se sujuu kunhan ei jää mitään silputtavaa pennun käsiin. Se tykkää silputa papereita ja pahveja pieniksi silpuiksi... Sisäsiisti pentu ei ole vieläkään, työpäivän aikana vähintään yhdet pissat on lattialla. Herra 6kk vois kyllä jo pikku hiljaa oppia kunnolla sisäsiistiksi. Yöthän se pidättelee kuitenkin ihan ongelmitta, joten sellainen about 8 tunnin työpäivä ei pitäisi olla ongelma.

Huvittaa kuinka vähän pentu osaa yhtään mitään. Pennun tullessa ajattelin että heti vain pian kaikkea alkeita kaikkeen mahdolliseen ja mun täytyy myöntää ettei Waldo osaa käskystä edes istua. Tai siis "osaa" kyllä kun ei se muuta osaa tarjota, mutta ei sillä ole mitään käryä mistään käskysanasta, kunhan veikkaa. Hah! Puolivuotiashan voisi toki osata jo vaikka ja mitä, mutta toisaalta mikäs kiire se meillä on :) Paikallaoloa olisi jo kovasti jo kyllä syytä laittaa alulle, vaikka osaa se toki ovella ja autosta jo lupaa odottaakin. Eipä sillä että Jalikaan olisi mitään treenannut, mulla on hirvee rallymasis ja ärsyttää kun tuntuu että kaikki vaan hajoaa ja miljoona asiaa mitä pitäis treenata.
Pupsista on hankala ottaa kuvia, sillä aina kun pysähdyn nappaamaan kuvan on reaktio tämä. Äkkiä mamman luo!



Jali sen sijaan on kunnostautunut pennunkin edestä tekemään tuhmuuksia. Jali 6v on oppinut avaamaan ruokakaapin oven. Ensin tyhjeni kuivaruokakaapista kaikki syötävä, puolivalmiit pastapussit oli avattu ja syöty ja levitetty ympäri kämppää, samoin spaghettipussit, leivät, kaurahiutaleet.... Sotku kotiin tullessa oli ihan kaamea. Kun ruokakaapin teippasin kiinni, siirtyi fiksu pilkku roskiskaappiin ja sieltä tyhjenneltiin biojäteastiaa ja kuivajäteastiaa. Tarviiko mainita sotkusta? Ja juu, syypää ei ole pentu, sillä ensimmäisiä kertoja tämä tapahtui kun Jali oli yksin kotona ja olen yllättänyt ison pilkun myös itseteossa. Tällä hetkellä ovissa on lapsilukot, mutta ongelma niitten kanssa on omistaja, joka ei aina muista niitä töihin lähtiessä lukita kiinni. Huoh. Oppii se vanha koirakin tosiaan uusia temppuja. Niinä päivinä kun tulet väsyneenä töistä ja kämppä näyttää räjähtäneeltä biojäteroskikselta jonne pentu on silpunnut vielä kaiken mahdollisen roskiksesta löytyneen pienen pieneksi silpuiksi ja pissannut päälle ja seuraavan yön saat rampata ulkona kun joku oksentaa tai toinen ripuloi, niin ei hirveästi naurata. Koiranomistajan pieniä iloja.
Pojat tulee keskenään oikein hyvin juttuun ja kun pennullekin tullut kokoa (painoa tällä hetkellä noin 23kg) niin pysyy Jalin vauhdissa leikkiessäkin. Edelleen pitää rajoittaa ettei Jali innostuessaan jyrää pienempää, mutta pääsääntöisesti leikkivät oikein kivasti. Varsinkin sisällä painivat sellaista hammaspainia, jossa Jali yleensä maassa selällään örisee ja pentu kimpussa. Molemmat on varsin fyysisiä leikeissään ja Waldo varsinkin pitää kunnon leikkimurinaa oikein innostuessaan. Jali on ihan superkärsivällinen ja antaa pupsin vähän liikaakin roikkua nahassa kiinni... Syövät sopuisasti luita samassa tilassa ja kumpikin osaa antaa toiselle ruokarauhan eikä leluistakaan ole ollut koskaan mitään kinaa. Hihnalenkitkin alkavat hiljalleen sujua kun pupsi ei pyöri koko ajan jaloissa. Waldo vähän vielä "seilaa" lenkkeillessä, se tykkäisi kulkea minun vasemmalla puolella kun Jali kulkee oikealla puolella, enkä ole vielä oikein päättänyt korjaanko pennun kulkemaan Jalin kylkeen kiinni kun toisaalta meno on näinkin ihan sujuvaa. Joissain tilanteissa olisi vain parempi kun molemmat kulkisivat samalla puolella.
Pimeys vienyt kuvausilon ja muutenkin tuntuu että kuvat on nykyään ihan blaaah. Tahtois uuden rungon :P Kaikki kuvat on yhdeltä viikonloppulenkiltä, jossa sielläkin pääsi pimeys yllättämään. Lumi on tässä omia aikojaan sulanut ja satanut takaisin, ota tästä Suomen säästä nyt selvää.

12 marraskuuta 2017

Sukulaisia

Pikainen päivitys. Törmättiin ihan sattumalta Waldon sukulaisiin täällä Kauhavalla. En ole Kauhavalla muihin pilkullisiin ennen törmännyt, olin laittanut facekirppikselle myyntikuvaa jossa koira näkyi taustalla ja sain sitten lenkkikutsun kun Täplän omistaja oli pilkullisen kuvasta bongannut! Ja vallan hauskastihan tosiaan selvisi, että Täplä on Waldon serkku, Täplän emä on Waldon emän sisko. Pieni maailma ja sillee. Kovasti samanoloisia olivat serkukset, monesti kattelin Täplää kauempaa Waldoksi.

Kuvat on jo parin kuukauden takaa syyskuulta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Jalilla oli superkivaa, se niin rakastaa dalluseuraa ja tyypeillä osui leikit hyvin yksiin (lue: Jali juoksutti, Täplä jahtasi). Waltsu se yritti pysyä isojen mukana tai hengasi muuten vaan (tai yritti hyppiä selkään, apua!). Jali yllättäin rakastui myös Täplän omistajan "pikkuihmiseen", joka leikitti Jalia kepillä. Loppuajasta se ei malttanut muiden kanssa edes leikkiä kun keppileikit oli niin paljon kivempia. Hassu Jali, teki hyvää saada positiivista pikkulapsikokemusta ja niin sievästi se keppiä tavoitteli.

28 syyskuuta 2017

Wallun treeniä videolla


Pikku Waldon treenailua tuli kuvattua videolle joku aika sitten. Pitäisi kuvata useammin, kiva seurata kehitystä ja videolta näkee hyvin omat virheet. Tykkään edelleen hirveästi pennun asenteesta ja hännänhuiskeesta! Perusasennot ja eteentulot ei aina ihan priimoja, mutta ajattelin palkkailla hyvästä yrityksestä ja tarjoamisesta. Voisi kai sitä alkaa jo vähän tarkemmin pitämään kiinni oikeasta kriteerista. Ja ehdottomasti lisähoukuttelut, taputukset ja käsienheiluttelut pois virheen jälkeen, mieluummin askel pois ja uudestaan.

Pari tosi hienoa perusasentoon tuloa tuolla kuitenkin oli ja olen edelleen ihan ihmeissään miten nopeaa pentu alkoi tarjoamaan perusasentoa noinkin pienellä vihjeellä! Sen kanssa ihan oikeasti ollaan tehty vain muutamia hassuja perusasentotreenejä imuttamalla ja hups se alkoi sitä jo tarjota. Samoin luulen, että seuraaminenkin taitaa tulla tälle aika helpolla, niin kivasti se sitä jo tarjoilee ja kontakti tulee ihan luonnostaan! Palkan paikan ja suunnan kanssa vaan tarkkuuttaa ettei ala vinottaa.

En tiedä ammunko itseäni nilkkaan pyytämällä sen noin lähelle eteentulossa? Luulen että tilanne korjaantuu kun aletaan etäisyyttä ottamaan lisää ja kapuloita sun muita. Katsotaan... Samoin pohdin eteentulosta sivulle tulemista, opetanko kiertämään takakautta vai pyörähtääkö sivulle. Ellen ole ihan väärin ymmärtänyt niin molemmat tavat pk puolella sallittuja? Takaa kiertäminen taitaa olla yleisemmin käytössä, liekö perusasennon suoruuden ja tietyllä tavalla helppouden takia? Pohdintaan myös.

Ajatuksissa tehdä eteentulolle ja sivulletulolle käskysanat valmiiksi ja lähteä rakentamaan perusasentoa ja seuraamista myös oikealle puolelle. Mietin että sekoittaa liikaa jos lähden rakentamaan näitä yhtäaikaa. Oikea puoli mukaan alusta asti ihan kropan tasapainon vuoksi sekä rallytokoa ajatellen.

Hyvä siitä tulee, hieno pentu! :)

24 syyskuuta 2017

Unohdettu synttärisankari ja treenailua

Ohohopsansaa, Jali se täytti tässä 16. päivä 6 vuotta! Autuaasti olin moisen merkkipäivän unohtanut, ei vanha enää muista. Onnea parhaalle!

Suurpilkku pääsi pääsi hieman synttäreitään ennen Jaana-Kaisan käsittelyyn. Ja oli kuulema tosi hyvässä kunnossa ranka kun vertaa viime käsittelyyn! Yksi fasettilukko niksahti loppukäsittelyssä, mutta muuten oli kuulema kaikki oikein mallikkaasti ja spondarinalkukohtakin kuulema jousti ihan kivasti vielä eikä SI-nivelessäkään sanottavaa. Olipa kiva kuulla! Jaana-Kaisa kyselikin ennen käsittelyä että olenko huomannut mitään erikoista ja piti oikein miettiä että pitkästä aikaa ei ole pistänyt ollenkaan silmään erityisen huonot istuma/makuuasennot. Päinvastoin nyt käsittelyn jälkeenkin olen oikein tarkkaillut miten hienosti se makaa molemmat jalat allaan eikä sillälailla "toinen jalka auki". Varailtiin taas ensi vuoden puolelle valmiiksi uusi aika, parempi aina ennaltaehkäistä ja tekee hyvää tsekkailla tuon spondarinalunkin takia. Miten kiva kun alkaa kroppa pysyä kuosissa eikä aina ole niitä samoja ongelmakohtia! :)
Mitäpä muuta. Waltsu on jatkanut jäljestämistä vaikka sateiset ja märät kelit onkin vähän hidastaneet tahtia. Hää pääsi myös ensimmäistä kertaa tekemään jäljen pellolle. Heinä pellolla oli ehkä puoleen väliin säärtä ja arvelin tämän olevan Wallulle hankalaa kun nameja joutui oikein etsiä. Näääh, suoritti tosi hyvin, mitä nyt olin tallannut askeleet liian lähekkäin mikä teki Waldolle hankaluuksia kun se on jo sen verran iso että etenee jo yhdellä askeleella niin paljon että oli hankala kun lähestulkoon astui aina yhden askeleen yli edetessään. Siispä pidemmät askelvälit ehdottomasti. Vähän oli meno tämän takia hätäilevän oloista, mutta ongelma hävisi kun tein seuraavan jäljen pidemmällä askelvälillä niin että meno oli oikeasti etenevää eikä sellaista töktöks. Teinpä samalla ihan eläinkokeena ensimmäisen 90 asteen kulmankin, jonka Waldo suoritti tosi hienosti! Vaan täytyy malttaa vaan eikä tehdä liian vaikeita.
Viikottaisissa pentutreeneissä Waldo on ollu edelleen hieno. Se alkaa tarjota perusasentoa jo varsin aktiivisesti käsimerkistä, täytyy äkkiä liittää käskyä mukaan ettei juututa käsimerkkiin. Sama homma eteentulossa, tarjoaa hienosti asentoa uudestaan kun otan askeleen taaksepäin. Se on niin hieno ja aktiivinen ja innokas ja ahne ja keskittymiskykyinen etten kestä! Jalin treeneissä jankataan vähän paikoillaan. En jotenkin saa mitään viimeisteltyä loppuun kun vatvon edelleen käsimerkkejä ja käskysanoja ja haluanko häivyttää käsimerkit ja riittääkö että tekee "sinnepäin" vai haluanko että täydellisesti. Rally antaa niin paljon toisaalta anteeksikin että olisi niin helppo mennä sieltä mistä aita on matalin. Tekeminen on ollut aavistuksen päämäärätöntä. No mutta jos jotain niin oikealla puolella seuraaminen on vahvistunut hurjasti ja luulen että se nyt oikeasti käskysanaakin yhdistää toimintoon.

09 syyskuuta 2017

Mia Skogster: pentuseminaari

Waldo pääsi osallistumaan ensimmäiseen koulutukseensa kun ilmotin meidät viime viikonloppuna Vaasaan Mia Skogsterin pentuseminaariin. Ja yllättäin päästiin myös harjoituskoirakoksi, mikä oli ekstrajees. Mian koirien seuruu on niiiiin hienon näköistä että odotin päivää innolla.
Olen aina ollut sitä mieltä että oppi ei ole koskaan pahasta ja kaikki tukee kaikkea. Tarkoitan siis sitä, etten tykkää sellaisesta liian tiukasta "sheippaan eli en voi imuttaa" vaan on kiva olla vähän sekakäyttäjä. Ottaa ideoita ja ajatuksia sieltä ja täältä ja hyödyntää niitä eri lajeissa omalla tavallaan. Avoimin mielin siis kuuntelemaan ensimmäistä pk-puolen koulutusta. Päivä alkoi luento-osuudella ja lounaan jälkeen jatkui kentällä harjoituskoirakkojen kanssa. Meitä oli 8 viikkoinen malikka, me ja loput vanhempia, jotain yli 7kk ikäisiä, briardi, suursnautseri ja sakemanni(?).

Ja olihan se ihan oma maailmansa. Siinä missä nykyään on vahvasti nousussa naksuttelut ja shapingit ja positiiviset koulutuksen niin pk-puolen imutukset ja pakotteet ovat ihan oma maailmansa. Ja toisaalta taas paljon puhuttiin samoista asioista, mutta vaan eri termeillä tai vähän siihen suuntaan. Mia selitti kyllä asiat selkeästi ja sai kyllä miettimään. Itselläkin on ollut ajatus esim imutuksesta houkutteluna, mutta jotenkin aukesi siinäkin silmät että niin, koiraa ei vain palkata ilmaiseksi vaan koiran pitää olla aktiivinen ja tehdä töitä palkan eteen vaikka imutettaisiinkin. Koira ei saa palkkaa ilmaiseksi. Ja onhan siinä pointtinsa, että "roskakäytöstä" ei pääse syntymään kun koiraa vahvasti avustetaan oikeaan toimintoon. Sheippaamispuolella puhutaan vahvistetiheydestä ja jos miettii niin voisiko imuuttamista ajatella vahvistetiheyden kautta? Koira seuraa oikealla paikalla koska sitä on vahvistettu palkitsemalla imuuttamalla? Hmm. Tottakai ero on siinä kuinka paljon koiraa ohjataan oikeaan toimintoon, mutta eikö loppujen lopuksi ajatus taustalla ole jokseenkin sama. Palkataan koiraa siitä mitä halutaan vahvistaa.

Muistiinpanoja päivän ajalta mahdollisesti sekoittuneena omiin ajatuksiin
Sekalaista

  • 1. Vuosi suhdetta ja liikkeen paloja, 2. Vuosi liikkeiden ketjutusta, 18-24kk (riippuen koirasta) kestoa, häiriötä (ei tehdä tarkoituksella koiralle virhettä vaan päinvastoin yritetään estää tapahtumasta), kaaviot (kisatilanteita myös treeneissä), virittelyt
  • kaiken A ja O on hyvä suhde koiran ja ohjaajan välillä, aktiivinen ja motivoitunut koira. Ei liian teknistä, koiran asenne ensin!
  • tylsä ohjaaja -> helpompi mennä häiriöihin. Ole kiinnostava ohjaaja (liikkeet, äänet)
  • opeta koiralle että olemalla aktiivinen, saat aktiivisuutta
  • opeta hallintaa/rauhoittumista myös korkeassa vireessä, esim vie pentu kentänlaidalle ja venyttele, pystyttävä rauhoittumaan/hyväksymään käsittelyn vaikka odotusarvo onkin muuta
  • Mia sheippaa/naksuttelee mutta minimoi virheet/väärän tarjoamisen, koiralla ei muuta mahdollisuutta kuin tarjota oikeaa
  • puhui tutkimuksesta jossa oli verrattu kahden verrokkiryhmän koirien stressitasoa. Toinen ryhmä opetteli tarjoamisen kautta sheippaamalla ja toinen avuilla. Avuilla opetetut koirat oppivat asiat nopeammin eikä stressitaso noussut samallalailla mitä sheippaamisryhmässä. Tosin mainitsi myös, että tutkimuksista nyt saa aina haluamansa näköisiä ja monenlaisia muitakin tutkimuksia on toki tehty.
Motivaatio
  • opeta pentu "varastamaan" kädestä, saa olla röyhkeä, itsevarma
  • älä houkuttele, käsi passiivisena, palkka kun tavoittelee aktiivisesti. Käsi karkuun kun lähtee tavoittelemaan
  • palkitse aktiivisuudesta, tavoittelusta palkkioksi seuraamista, seuraamisen aikana kehuja, lopuksi jackpot
  • älä kehu ellei ansaitse kehua (ei houkuttelua!)
  • kunnon isot namit palkaksi ja jackpot oikeasti useampi iso nami kerralla
Seuraaminen
  • motivaatio, pään asento (imutuskäden paikka!), rytmi
  • opeta koira nauttimaan seuraamisen rytmistä
  • ei pompottelua kun opetat koiralle oikean rytmin! Palkka kun aluksi 5-6 askelta oikealla rytmillä
Jalin seuruu parhaimmillaan on aika lähellä sitä mitä haettiin oikealla rytmillä. Ja se tosiaan tuntuu siltä että koirakin nauttii siitä:

  • lelupalkka heitetään aina vasemmalle
  • opeta taakse käsky (pomppaa seisomaan taaksepäin/ottaa askeleen), voi käyttää jos edistää paikan korjaamiselle, jolloin ei tarvetta pakotteille
  • oikea käsi imutuskätenä -> vasen käsi alusta asti normaalisti koiran vasemmalla puolella ja oikea käsi helpompi häivyttää
  • käsitarget hivutetaan pois (ensin ylös, sitten vasemmalta oikealle), pään asento ei saa muuttua, autetaan kehuilla tarvittaessa
  • opetetaan koira nauttimaan sille merkityksettömästä asiasta -> vaikutetaan koiran tunnetiloihin
  • ensin voima, sitten kesto. Koiran haluttava päästä seuraamaan!
  • imutuskäsi auki -> aktiivinen tavoittelu, nyrkissä -> luopuminen
  • ei kiirettä BH kokeeseen! Vuoden ikäinen koira ei ole valmis!
Noudot
  • vietti, ote (tiukka), taistelu yhdestä lelusta
  • kaksi lelua suuhun -> kapula ja lelu suuhun ->lopulta lelun saa ohjaajalta kun kapula haettu -> kiire myös takaisin kun tietää että sieltä saa toisen lelun!
  • jännitettä ja pientä stressiä patukoihin; nää pitää poimiä äkkiä tai ohjaaja vie!
  • noutoa ensin patukalla, sitten kapulalla
  • erikseen eteenistuminen, luoksetulo, pito ja esteet
  • irrotusta ensin namilla vaihtaen, irrotuskäsky vaihtelevasti eri tilanteissa
  • passiivisesti, jännittyneenä patukasta kiinni pitävä ohjaaja -> pidä tiukemmin, ei tarkoita irrotusta!
Pysähdysliikkeet
  • 1.varmuus ja nopeus 2. Halukkuus vapautuneisuus ja asenne ohjaajaa kohti
  • jos suorittaa varmasti ja halukkaasti, mutta on vähän hidas -> kannattaako lähteä korjaamaan?
  • taakse käskyä voi käyttää seisomiseen apuna
  • seuraaminen ensin vahvaksi, jäävät tehdään erillään
  • aktiivisuus ohjaajaan, ohjaaja pysähtyy kolmen askeleen päähän -> palkka, matka vaihtelee, 3 askelta se kriittinen
  • maahamenosta palkka aina ohjaajalta niinkuin kokeessakin tullaan ohjaajan luo
Eteenlähetys
  • 1. Halu juosta eteen 2. Maahanmeno
  • Palkka kentän päässä
  • Maahanmenoa lyhyillä matkoilla (saadaan paljon toistoja väsyttämättä koiraa), palkka piilotettuna kuoppaan->juoksutetaan palkalle -> appari vie palkan piiloon mutta koiran huomaamatta ottaakin sen mukaan ->eteenkäsky ja maahankäsky, palkka kun reagoi maahankäskyyn ja vaikka hidas ->suorapalkka->piilopalkka... 
Waldon kanssa oltiin tosiaan harjoituskoirakkona. Melkeinpä ensimmäisenä Mia tuumasi, että se on kyllä vähän pulska. No siis juuu varmasti kun vertaa johonkin kuivaan malikkapentuun, varsinkin kun Waltsulla on vielä kovin tuota löysääkin nahkaa, mutta lihava se ei kyllä ole. Näin jutteli mulle jälkeenpäin myös yksi toinen semmariin osallistuja, että ihan normaali pentu on. Ehkä lähinnä vähän vaan huvitti kun oon aika varma että monen mielestä Waldon pitäisi olla enemmänkin pentumaisen pyöreä. Mun koirat ei oo lihavia.

Noh siinä sitten tuumasin että ei tämän kanssa oo oikeastaan ollenkaan mitään seuraamisia tms edes alotettu ja että ollaan tehty esim juurikin sitä luopumista mistä Mia varoitteli teoriaosuudessa. Waldohan on ahne ja tavoittelee kyllä nameja myös aktiivisesti eli ei siinä mitään. Mia pyöritteli siinä Waldoa ja Waldo oli ihan messissä. Jeee, tältä vieraalta tädiltä saa namia! Ei se tainnu mun läsnäolosta välittää tippaakaan. Mia näytti Waldolla perusasentoon hakeutumista ja edessä istumista ja Wallu oli oikein pätevä ja alkoi jopa tarjota vähän sitä oikeaa toimintaa ilman apujakin! Näytti ihan superhelpolta miten Mia pyöräytti koiraa sivulle niin että takapää oikeasti teki myös töitä ja pentu tuli suoraan. En juurikaan saanut itse kokeilla paria kertaa lukuunottamatta (mikä oli vähän mälsää), mutta idean kyllä ymmärsin. Waldo tarjoili siinä odotellessaan Mialle myös maahanmenoa ja Mia tuumasi että kannattaa ehkä vähäksi aikaa unohtaa maahanmenon ja keskittyä muuhun tällä hetkellä oleellisempaan. Kun Mia selitti pidempään niin Waltsu lähti muutamat kerrat tsekkaileen yleisöä ja haistelemaan nurmea (oli jo alussa nurmikentälle kun tultiin vähän jälkifiiliksissä) mutta tuli aina innokkaasti pois kun kutsuin.

Waldo oli tosiaan hieno, innokas ja aktiivinen mutta keskittyi kuitenkin minusta tosi kivasti. Mia astui kerran vahingossa Waldon tassulle niin että vingahti mutta ei ottanut siitä itseensä vaan jatkoi seuraavat toistot ihan samallalailla. Näin lyhyellä tutustumisella sanoisin, ettei Waldo ole tosiaan erityisen pehmeä ja palautuu hyvin. Onnistui esim kaatamaan pyykinkuivaustelineen päälleen Jalin kanssa leikkiessä, juoksi pois alta ja kääntyi tutkimaan telinettä "mikäs se oli" samalla kun Jali tuijotteli telinettä kauempaa. Jalikin palautuu moisista tilanteista kyllä, mutta kestää vähän kauemmin ennenkuin menee tsekkaamaan.

Hännästä Mia mainitsi, että Waldolla on keskittyessään melko matala hännänkanto, minkä taas pk-puolella voi tuomarit tulkita paineistuneeksi. Kun tavoitteena itsevarma ja halukas koira, joka kulkee itsevarmana häntä ylhäällä. Tuumasin mielessäni että hännänkanto saattaa olla meidän pienimpiä ongelmia tulevaisuudessa :D Jos tekee minusta aktiivisesti ja halukkaasti niin sama missä se häntäänsä kantaa.

Oli aika jännä seurailla miten Mia treenasi koirien kanssa. Mallina Mia näytti myös omalla "lainakoirallaan". Mielikuvat sellaisesta vakavasta treenaamisesta karisi kyllä hetkessä, sillä Mia kehuu ja hetsaa (luo jännitettä) aika paljon, eikä ollenkaan sillälailla "virkamiesmäisesti" vaan ihan reilusti eläytyenkin. Myös esim seuruun aikana käyttää (pennulle?) kehuja. Paljon käytti tosiaan jännitettä ja hetsiä, esim kahdelle patukalle ja pitoihin. Myös tarvittaessa pakotteita, mutta painotti että pakotteen jälkeen aina reilut kehut jos/kun parantaa ja pakotteet aina koiran mukaan. Semman lopuksi Mia treenasi myös oman vanhemman koiransa, mutta tuumasin että pakko mennä pelastamaan Jali kotoa ja jättää väliin. Olisi pitänyt sittenkin jäädä seuraamaan, ei Jalilla olisi ollut mitään hätää olla vielä ~30min kotona...

En tiedä vielä miten Wallulle lähden seuraamista opettamaan. Luultavasti samallalailla sekakäyttäjänä kuin Jalillekin eli vähän imutusta, vähän sheippaamista ja tarjoamisa, vähän takapäänkäyttöä vadilla... Jotenkin ajattelisin, että jos ihan noviisina sain Jalillekin näin hyvän seuruun kun se nyt on (ennenkuin pilasin sen, köhköh) niin kyllä nyt sen toisellekin saan jotenkin rakennettua. Tai sitten tää oli vaan jotain aloittelijan tuuria ja nytkun oikeesti ajattelee asioita niin onnistuu varmasti pilaamaan koko koiran :D

Waldo on aloittanut myös viikottaiset pentutreenit, joista ensimmäinen kerta oli tällä viikolla. Niin hieno pentu! Mullahan on hirveet "traumat" Jalin kanssa pentukurssilta kun Jalia ei pahimpana murrosikänään kiinnostanut pätkääkään tehdä mun kanssa hommia. Waldo oli ihan mallioppilas, miten hienosti se keskittyi vaikka pentuja oli ympärillä vaikka kuinka ja pujotteli muitten välistä kontaktissa kuin vanha tekijä. Muutkin kurssilaiset ihmetteli että kui vanha se oikeen on ja miten paljon sen kanssa on tehty. Mutta on sitä kyllä itsekkin tullut lisää oppia, osaan palkkailla järkevämmin ja uskallan riehua koiran kanssa välittämättä muiden mielipiteistä. Koitan muistaa pitää mukana myös sosiaalista palkkaa enkä olla pelkkä namiautomaatti vaan aina sitä sortuu siihen namiin kun se on jotenkin niin paljon helpompaa muka. Waltsulle kehut ja rapsutukset ja hillumiset tuntuu olevan ihan yhtälailla palkka ainakin vielä eli sitä suuremmalla syyllä pitäisi muistaa monipuolinen palkkaus.

Kyllähän se murkkuikä vielä tulee vaan aion niin nauttia tästä ihanan seesteisestä treenikuplasta!

21 elokuuta 2017

Pentuarkea vol2

Heräät, *astut pissaan, yrität saada pennun ulos ennen uutta pissaa ja kakkaa samalla kun hypit yhdellä jalalla ympäriinsä, tulet sisälle (pentu kerkesi kyykätä jo ennenkuin ulos asti pääset), siivoat lukuisat pissat ja kakat*, käytät koirat aamupissalla (siis isomman, eihän pentu pissatuslenkillä enää mitään tee), vuoraat lattiat sanomalehdillä ja lähdet töihin. Tulet töistä, toista **. Lähdet isomman kanssa lenkille, tulet kotiin, toista ** Ja oho, huomaamattasi oletkin käyttänyt puolet vapaa-ajastasi siivoamalla kämppää tai hyppäämällä pennun kanssa ulkona (usein turhaan koska se on huomaamattasi kerennyt jo tehdä tarpeensa jonnekin nurkkaan). 

Luovutetaan 3kk ikäinen pentu. Palautus kun sisäsiisti.

Inhoan pikkupentuaikaa.

Nomutta tätähän se pennun kanssa pitkälti on. Jos jotain positiivista niin pentu jää edelleen yksin kotiin työpäivien ajaksi ihan tyytyväisenä eikä ainakaan heti jää huutamaan perään. Sitä en tiedä mitä se täällä päivän aikana tekee. Tai siis tiedänpä; pissaa ja kakkaa ja repii pissapaperit ympäriinsä ja räjäyttää lelulaatikon jokaisen lelun ympäri kämppää ja todennäköisesti kiusaa Jalia. Ja luultavasti myös nukkuu, sillä vastassa on ollut oikeastaan joka kerta kun tulen kotiin haukotteleva pentu. Vielä ei ole keksinyt maistella mitään huonekaluja tai listoja, katsoo koska sen aika on.
Ongelma pennun kasvaessahan on siinä, että ikä ja unentarve tuntuu olevan kääntäen verrannollisia suureita. Kun ikää tulee lisää, unentarve vähenee, mikä samalla tarkoittaa toki aktiivista, kaikkialle kerkeävää pentua. Waldo tykkää kantaa asioita. Paljon. Mitä vaan suuhunsa saa. Waldolla onkin oma aarresaari (=peti), jonne aarteensa aina kerää. Ei se oikeastaan tuhoa (tai tämän hetkisellä purukalustolla ei vaan saa aikaiseksi), kunhan vaan kanniskelee. Pupsi on alkanut saada myös ajoittain kunnon pentuhepuleita, onneksi Jali on alkanut leikkiä Wallun kanssa niin saa osan energioistaan käyttää siihen eikä tarvitse ihan koko ajan olla vahtimassa mitä se pentu nyt on löytänyt tai mihin se pentu nyt pissaa. Ennustan meille hankalaa murkkuikää...

Pupsi on päässyt mukaan treeneihin ja on ollut autossa varsin tyytyväisenä! Muutamat ensimmäiset treenithän se huusi meidän perään, mutta nyt on ollut aivan hiljaa ja jopa nukkunut autossa. Toivottavasti pysyykin hiljaisena. Eräissä treeneissä tuli puheeksi Waldon tulevaisuuden "ura" ja sain treenikaverilta hyviä vinkkejä jäljen tekoon. Siinä aikamme pk-jäljen teoriasta keskusteltuamme tehtiin samalla puupille ensimmäinen namijälki hautumaan. Kiva kun oli osaava ihminen näyttämässä alkuun. Waldo oli kuulema oikein pätevä ensikertalainen vaikka kaivettiin se autosta juuri syöneenä ja nukkuneena jäljelle ja kyllä siitä kuulema jälkikoira leivottaisiin. Tästä innostuneena olenkin nyt tehnyt Waldolle useamman namijäljen ja kivasti on sujunut! Wallu etsii keskittyneesti ja vähän hakee jo sitä oikeaa rytmiäkin, ettei ihan koko aikaa tarvi jarrutella. Ei pyöri ylimääräisiä vaan tuhina vaan käy kun nenä on töissä. Treenikaverin mukaan on tosi taitava pieni, ei ota itseensä vaikka vähän joutuisikin jarrutella.
Aika hauskaa oikeastaan vaikka jäljen tallominen ja namittaminen 1. tuntuu idiootilta ja 2. on äärettömän rasittavaa kyykkimistä. Eikä hirveän  pitkiä jälkiä edes olla tehty. Mutta koitan jaksaa tehdä nämä pohjat, kyllä se kuulema helpottaa kun tästä alusta pääsee! Waldo tykkää, sen saa aina repiä pois jäljeltä kun se sinne aina niin kovasti haluaisi takaisin ja jo lähtöä lähestyessä alkaa nenä käydä ja puupi alkaa selvästi tietää mitä on tulossa tekemään. Katotaan tulisko siitä isona pk-koira? Ja jos ei tule niin onpahan kivaa aktivointia ja uuden lajin opettelemista. Kai huomasitte muuten PK SM-kisoissa hienon dalluedustuksen metsäjäljellä? Siinä meille tavoitetta!

Jali on tehnyt rallya. Oikeastaan jopa aika ahkerasti. Oikealla seuraaminen on alkanut sujua melko kivasti eikä ole sellaista perässä laamailua. Koittanu hakea siihen vähän asennetta mukaan. Mun pitäis kovasti saada itselle selville kaikki käsimerkit ja käskysanat kun käännöksiä on se miljoona ja Jali tuntuu menevän sekaisin liian samanlaisista käsimerkeistä. Loppuu mielikuvitus. Erottelua ja käskysanojen läpiajamista siis oikeastaan, ei niinkään mitään ihan hirveän suurta tekniikkapuutetta. Yksittäiset liikkeet siis sujuu, mutta ei välttämättä erottele liikkeitä, mikä tekee radalla onnistumisesta haastavampaa. Oikealla perusasennossa takapäätreeniä pitäisi kyllä tehdä. Mutta khyllä se siitä.
Muuten Jaltsu ei oo tehnyt muuta kuin yrittänyt sietää pentua ja opettanut sille ihan järkeviäkin asioita. Niinkun vaikka että kaikkiin asioihin ei tarvitse reagoida ja kotiin voidaan jäädä kiltisti ja ulos ei saa rynniä ilman lupaa ja hihnassa ei saa sinkoilla minne sattuu. Vitsit miten järkevä koira se osaakin olla halutessaan! Jali on myös opettanut, että metsissä on kiva viilettää siellä täällä eikä tarvi mamman jaloissa koko aikaa kököttää. Pieni puupi yrittää niin kovasti pysyä isoveljen vauhdissa :D Waldo ei ookaan nyt opetellut oikeastaan kuin arkijuttuja, töiden alkamisen jälkeen ei ole ollut energiaa treenailla pennun kanssa mitään "turhaa" tokohömppää/temppuja. Meillä on kyllä kaikki maailman aika jäljellä :)

06 elokuuta 2017

Pilkulliset treffit

Pikku-Waltsu pääsi perjantaina dallutreffeille Isokyröön. Mukana menossa Sissy, Naldo, Isla ja Rocky.
Sissy ja Naldo n. 5kk, Rocky 1v ja Isla porukan "seniori". Jali sai jäädä kotiin tällä kertaa viihdyttämään hoidossa ollutta Elmeriä.
Isla, Naldo ja Sissy
Waldolle isot ja innokkaat pilkulliset olivat vähän järkytys ja vauva päivysti turvassa laavun penkkien alla "isoilta pahoilta koililta". Suuremmat pennut ja aikuiset pitivät omaa kivaa, juoksivat keppien ja nännikumin kanssa ja antoivat vauvan katsella menoa rauhassa. Kovin Waldo loppua kohden reipastuikin ja alkoi tehdä omia tutkimusmatkoja, mutta hiippaili aina takaisin turvaan jos isot tulivat leikkimään liian lähellä. Voi kulta pieni.
Voi pien Dobby <3
Tutkimusmatkailija
Rocky juoksuttaa
Rocky viime kesänä :D
Sisarukset Naldo ja Sissy
Kaunis Sissy! On nää ruskeet kyllä niin nättejä!
Vaikka Waldoa vähän jänskättikin niin siellä missä oli ruokaa niin siellä oli myös Waldo. Yriteltiin asettaa isompia pentuja yhteiskuvaan ja sieltähän se pieni piipersi mukaan, koska ruokaa. Ehta dallu! Waldo sai paljon herkkuja, paljon sylityksiä ja silityksiä ja lapsiterapiaakin. Kun käveltiin takaisin päin autoille, oli jo vähän aloittamassa leikkiäkin Naldon kanssa kun muut kulkivat kauempana. Taisi vaan neljän junnun meno olla vähän turhan raisua pienelle pennelle, ymmärtäähän sen. Waltsu on ollut niin reipas, että ajattelin että menee tuollakin mukana niin ihan vähän pupsin reaktio yllätti. Varsin onnistunut reissu kuitenkin ja pups jaksoi mukana hienosti ja teki ihan hyvää, että pieni näki että ei sitä kukaan ole syömässä. Ilmakin oli mitä mainioin, mitä nyt lähtiessä alkoi sadella vettä.
Kiva kun meillä on dalluporukka joka innostuu tällaisista ja mikäs sen mukavampaa kuin viettää iltaa pilkullisessa seurassa! :)

Lissee kuvia jällehen täältä.