09 syyskuuta 2017

Mia Skogster: pentuseminaari

Waldo pääsi osallistumaan ensimmäiseen koulutukseensa kun ilmotin meidät viime viikonloppuna Vaasaan Mia Skogsterin pentuseminaariin. Ja yllättäin päästiin myös harjoituskoirakoksi, mikä oli ekstrajees. Mian koirien seuruu on niiiiin hienon näköistä että odotin päivää innolla.
Olen aina ollut sitä mieltä että oppi ei ole koskaan pahasta ja kaikki tukee kaikkea. Tarkoitan siis sitä, etten tykkää sellaisesta liian tiukasta "sheippaan eli en voi imuttaa" vaan on kiva olla vähän sekakäyttäjä. Ottaa ideoita ja ajatuksia sieltä ja täältä ja hyödyntää niitä eri lajeissa omalla tavallaan. Avoimin mielin siis kuuntelemaan ensimmäistä pk-puolen koulutusta. Päivä alkoi luento-osuudella ja lounaan jälkeen jatkui kentällä harjoituskoirakkojen kanssa. Meitä oli 8 viikkoinen malikka, me ja loput vanhempia, jotain yli 7kk ikäisiä, briardi, suursnautseri ja sakemanni(?).

Ja olihan se ihan oma maailmansa. Siinä missä nykyään on vahvasti nousussa naksuttelut ja shapingit ja positiiviset koulutuksen niin pk-puolen imutukset ja pakotteet ovat ihan oma maailmansa. Ja toisaalta taas paljon puhuttiin samoista asioista, mutta vaan eri termeillä tai vähän siihen suuntaan. Mia selitti kyllä asiat selkeästi ja sai kyllä miettimään. Itselläkin on ollut ajatus esim imutuksesta houkutteluna, mutta jotenkin aukesi siinäkin silmät että niin, koiraa ei vain palkata ilmaiseksi vaan koiran pitää olla aktiivinen ja tehdä töitä palkan eteen vaikka imutettaisiinkin. Koira ei saa palkkaa ilmaiseksi. Ja onhan siinä pointtinsa, että "roskakäytöstä" ei pääse syntymään kun koiraa vahvasti avustetaan oikeaan toimintoon. Sheippaamispuolella puhutaan vahvistetiheydestä ja jos miettii niin voisiko imuuttamista ajatella vahvistetiheyden kautta? Koira seuraa oikealla paikalla koska sitä on vahvistettu palkitsemalla imuuttamalla? Hmm. Tottakai ero on siinä kuinka paljon koiraa ohjataan oikeaan toimintoon, mutta eikö loppujen lopuksi ajatus taustalla ole jokseenkin sama. Palkataan koiraa siitä mitä halutaan vahvistaa.

Muistiinpanoja päivän ajalta mahdollisesti sekoittuneena omiin ajatuksiin
Sekalaista

  • 1. Vuosi suhdetta ja liikkeen paloja, 2. Vuosi liikkeiden ketjutusta, 18-24kk (riippuen koirasta) kestoa, häiriötä (ei tehdä tarkoituksella koiralle virhettä vaan päinvastoin yritetään estää tapahtumasta), kaaviot (kisatilanteita myös treeneissä), virittelyt
  • kaiken A ja O on hyvä suhde koiran ja ohjaajan välillä, aktiivinen ja motivoitunut koira. Ei liian teknistä, koiran asenne ensin!
  • tylsä ohjaaja -> helpompi mennä häiriöihin. Ole kiinnostava ohjaaja (liikkeet, äänet)
  • opeta koiralle että olemalla aktiivinen, saat aktiivisuutta
  • opeta hallintaa/rauhoittumista myös korkeassa vireessä, esim vie pentu kentänlaidalle ja venyttele, pystyttävä rauhoittumaan/hyväksymään käsittelyn vaikka odotusarvo onkin muuta
  • Mia sheippaa/naksuttelee mutta minimoi virheet/väärän tarjoamisen, koiralla ei muuta mahdollisuutta kuin tarjota oikeaa
  • puhui tutkimuksesta jossa oli verrattu kahden verrokkiryhmän koirien stressitasoa. Toinen ryhmä opetteli tarjoamisen kautta sheippaamalla ja toinen avuilla. Avuilla opetetut koirat oppivat asiat nopeammin eikä stressitaso noussut samallalailla mitä sheippaamisryhmässä. Tosin mainitsi myös, että tutkimuksista nyt saa aina haluamansa näköisiä ja monenlaisia muitakin tutkimuksia on toki tehty.
Motivaatio
  • opeta pentu "varastamaan" kädestä, saa olla röyhkeä, itsevarma
  • älä houkuttele, käsi passiivisena, palkka kun tavoittelee aktiivisesti. Käsi karkuun kun lähtee tavoittelemaan
  • palkitse aktiivisuudesta, tavoittelusta palkkioksi seuraamista, seuraamisen aikana kehuja, lopuksi jackpot
  • älä kehu ellei ansaitse kehua (ei houkuttelua!)
  • kunnon isot namit palkaksi ja jackpot oikeasti useampi iso nami kerralla
Seuraaminen
  • motivaatio, pään asento (imutuskäden paikka!), rytmi
  • opeta koira nauttimaan seuraamisen rytmistä
  • ei pompottelua kun opetat koiralle oikean rytmin! Palkka kun aluksi 5-6 askelta oikealla rytmillä
Jalin seuruu parhaimmillaan on aika lähellä sitä mitä haettiin oikealla rytmillä. Ja se tosiaan tuntuu siltä että koirakin nauttii siitä:

  • lelupalkka heitetään aina vasemmalle
  • opeta taakse käsky (pomppaa seisomaan taaksepäin/ottaa askeleen), voi käyttää jos edistää paikan korjaamiselle, jolloin ei tarvetta pakotteille
  • oikea käsi imutuskätenä -> vasen käsi alusta asti normaalisti koiran vasemmalla puolella ja oikea käsi helpompi häivyttää
  • käsitarget hivutetaan pois (ensin ylös, sitten vasemmalta oikealle), pään asento ei saa muuttua, autetaan kehuilla tarvittaessa
  • opetetaan koira nauttimaan sille merkityksettömästä asiasta -> vaikutetaan koiran tunnetiloihin
  • ensin voima, sitten kesto. Koiran haluttava päästä seuraamaan!
  • imutuskäsi auki -> aktiivinen tavoittelu, nyrkissä -> luopuminen
  • ei kiirettä BH kokeeseen! Vuoden ikäinen koira ei ole valmis!
Noudot
  • vietti, ote (tiukka), taistelu yhdestä lelusta
  • kaksi lelua suuhun -> kapula ja lelu suuhun ->lopulta lelun saa ohjaajalta kun kapula haettu -> kiire myös takaisin kun tietää että sieltä saa toisen lelun!
  • jännitettä ja pientä stressiä patukoihin; nää pitää poimiä äkkiä tai ohjaaja vie!
  • noutoa ensin patukalla, sitten kapulalla
  • erikseen eteenistuminen, luoksetulo, pito ja esteet
  • irrotusta ensin namilla vaihtaen, irrotuskäsky vaihtelevasti eri tilanteissa
  • passiivisesti, jännittyneenä patukasta kiinni pitävä ohjaaja -> pidä tiukemmin, ei tarkoita irrotusta!
Pysähdysliikkeet
  • 1.varmuus ja nopeus 2. Halukkuus vapautuneisuus ja asenne ohjaajaa kohti
  • jos suorittaa varmasti ja halukkaasti, mutta on vähän hidas -> kannattaako lähteä korjaamaan?
  • taakse käskyä voi käyttää seisomiseen apuna
  • seuraaminen ensin vahvaksi, jäävät tehdään erillään
  • aktiivisuus ohjaajaan, ohjaaja pysähtyy kolmen askeleen päähän -> palkka, matka vaihtelee, 3 askelta se kriittinen
  • maahamenosta palkka aina ohjaajalta niinkuin kokeessakin tullaan ohjaajan luo
Eteenlähetys
  • 1. Halu juosta eteen 2. Maahanmeno
  • Palkka kentän päässä
  • Maahanmenoa lyhyillä matkoilla (saadaan paljon toistoja väsyttämättä koiraa), palkka piilotettuna kuoppaan->juoksutetaan palkalle -> appari vie palkan piiloon mutta koiran huomaamatta ottaakin sen mukaan ->eteenkäsky ja maahankäsky, palkka kun reagoi maahankäskyyn ja vaikka hidas ->suorapalkka->piilopalkka... 
Waldon kanssa oltiin tosiaan harjoituskoirakkona. Melkeinpä ensimmäisenä Mia tuumasi, että se on kyllä vähän pulska. No siis juuu varmasti kun vertaa johonkin kuivaan malikkapentuun, varsinkin kun Waltsulla on vielä kovin tuota löysääkin nahkaa, mutta lihava se ei kyllä ole. Näin jutteli mulle jälkeenpäin myös yksi toinen semmariin osallistuja, että ihan normaali pentu on. Ehkä lähinnä vähän vaan huvitti kun oon aika varma että monen mielestä Waldon pitäisi olla enemmänkin pentumaisen pyöreä. Mun koirat ei oo lihavia.

Noh siinä sitten tuumasin että ei tämän kanssa oo oikeastaan ollenkaan mitään seuraamisia tms edes alotettu ja että ollaan tehty esim juurikin sitä luopumista mistä Mia varoitteli teoriaosuudessa. Waldohan on ahne ja tavoittelee kyllä nameja myös aktiivisesti eli ei siinä mitään. Mia pyöritteli siinä Waldoa ja Waldo oli ihan messissä. Jeee, tältä vieraalta tädiltä saa namia! Ei se tainnu mun läsnäolosta välittää tippaakaan. Mia näytti Waldolla perusasentoon hakeutumista ja edessä istumista ja Wallu oli oikein pätevä ja alkoi jopa tarjota vähän sitä oikeaa toimintaa ilman apujakin! Näytti ihan superhelpolta miten Mia pyöräytti koiraa sivulle niin että takapää oikeasti teki myös töitä ja pentu tuli suoraan. En juurikaan saanut itse kokeilla paria kertaa lukuunottamatta (mikä oli vähän mälsää), mutta idean kyllä ymmärsin. Waldo tarjoili siinä odotellessaan Mialle myös maahanmenoa ja Mia tuumasi että kannattaa ehkä vähäksi aikaa unohtaa maahanmenon ja keskittyä muuhun tällä hetkellä oleellisempaan. Kun Mia selitti pidempään niin Waltsu lähti muutamat kerrat tsekkaileen yleisöä ja haistelemaan nurmea (oli jo alussa nurmikentälle kun tultiin vähän jälkifiiliksissä) mutta tuli aina innokkaasti pois kun kutsuin.

Waldo oli tosiaan hieno, innokas ja aktiivinen mutta keskittyi kuitenkin minusta tosi kivasti. Mia astui kerran vahingossa Waldon tassulle niin että vingahti mutta ei ottanut siitä itseensä vaan jatkoi seuraavat toistot ihan samallalailla. Näin lyhyellä tutustumisella sanoisin, ettei Waldo ole tosiaan erityisen pehmeä ja palautuu hyvin. Onnistui esim kaatamaan pyykinkuivaustelineen päälleen Jalin kanssa leikkiessä, juoksi pois alta ja kääntyi tutkimaan telinettä "mikäs se oli" samalla kun Jali tuijotteli telinettä kauempaa. Jalikin palautuu moisista tilanteista kyllä, mutta kestää vähän kauemmin ennenkuin menee tsekkaamaan.

Hännästä Mia mainitsi, että Waldolla on keskittyessään melko matala hännänkanto, minkä taas pk-puolella voi tuomarit tulkita paineistuneeksi. Kun tavoitteena itsevarma ja halukas koira, joka kulkee itsevarmana häntä ylhäällä. Tuumasin mielessäni että hännänkanto saattaa olla meidän pienimpiä ongelmia tulevaisuudessa :D Jos tekee minusta aktiivisesti ja halukkaasti niin sama missä se häntäänsä kantaa.

Oli aika jännä seurailla miten Mia treenasi koirien kanssa. Mallina Mia näytti myös omalla "lainakoirallaan". Mielikuvat sellaisesta vakavasta treenaamisesta karisi kyllä hetkessä, sillä Mia kehuu ja hetsaa (luo jännitettä) aika paljon, eikä ollenkaan sillälailla "virkamiesmäisesti" vaan ihan reilusti eläytyenkin. Myös esim seuruun aikana käyttää (pennulle?) kehuja. Paljon käytti tosiaan jännitettä ja hetsiä, esim kahdelle patukalle ja pitoihin. Myös tarvittaessa pakotteita, mutta painotti että pakotteen jälkeen aina reilut kehut jos/kun parantaa ja pakotteet aina koiran mukaan. Semman lopuksi Mia treenasi myös oman vanhemman koiransa, mutta tuumasin että pakko mennä pelastamaan Jali kotoa ja jättää väliin. Olisi pitänyt sittenkin jäädä seuraamaan, ei Jalilla olisi ollut mitään hätää olla vielä ~30min kotona...

En tiedä vielä miten Wallulle lähden seuraamista opettamaan. Luultavasti samallalailla sekakäyttäjänä kuin Jalillekin eli vähän imutusta, vähän sheippaamista ja tarjoamisa, vähän takapäänkäyttöä vadilla... Jotenkin ajattelisin, että jos ihan noviisina sain Jalillekin näin hyvän seuruun kun se nyt on (ennenkuin pilasin sen, köhköh) niin kyllä nyt sen toisellekin saan jotenkin rakennettua. Tai sitten tää oli vaan jotain aloittelijan tuuria ja nytkun oikeesti ajattelee asioita niin onnistuu varmasti pilaamaan koko koiran :D

Waldo on aloittanut myös viikottaiset pentutreenit, joista ensimmäinen kerta oli tällä viikolla. Niin hieno pentu! Mullahan on hirveet "traumat" Jalin kanssa pentukurssilta kun Jalia ei pahimpana murrosikänään kiinnostanut pätkääkään tehdä mun kanssa hommia. Waldo oli ihan mallioppilas, miten hienosti se keskittyi vaikka pentuja oli ympärillä vaikka kuinka ja pujotteli muitten välistä kontaktissa kuin vanha tekijä. Muutkin kurssilaiset ihmetteli että kui vanha se oikeen on ja miten paljon sen kanssa on tehty. Mutta on sitä kyllä itsekkin tullut lisää oppia, osaan palkkailla järkevämmin ja uskallan riehua koiran kanssa välittämättä muiden mielipiteistä. Koitan muistaa pitää mukana myös sosiaalista palkkaa enkä olla pelkkä namiautomaatti vaan aina sitä sortuu siihen namiin kun se on jotenkin niin paljon helpompaa muka. Waltsulle kehut ja rapsutukset ja hillumiset tuntuu olevan ihan yhtälailla palkka ainakin vielä eli sitä suuremmalla syyllä pitäisi muistaa monipuolinen palkkaus.

Kyllähän se murkkuikä vielä tulee vaan aion niin nauttia tästä ihanan seesteisestä treenikuplasta!

21 elokuuta 2017

Pentuarkea vol2

Heräät, *astut pissaan, yrität saada pennun ulos ennen uutta pissaa ja kakkaa samalla kun hypit yhdellä jalalla ympäriinsä, tulet sisälle (pentu kerkesi kyykätä jo ennenkuin ulos asti pääset), siivoat lukuisat pissat ja kakat*, käytät koirat aamupissalla (siis isomman, eihän pentu pissatuslenkillä enää mitään tee), vuoraat lattiat sanomalehdillä ja lähdet töihin. Tulet töistä, toista **. Lähdet isomman kanssa lenkille, tulet kotiin, toista ** Ja oho, huomaamattasi oletkin käyttänyt puolet vapaa-ajastasi siivoamalla kämppää tai hyppäämällä pennun kanssa ulkona (usein turhaan koska se on huomaamattasi kerennyt jo tehdä tarpeensa jonnekin nurkkaan). 

Luovutetaan 3kk ikäinen pentu. Palautus kun sisäsiisti.

Inhoan pikkupentuaikaa.

Nomutta tätähän se pennun kanssa pitkälti on. Jos jotain positiivista niin pentu jää edelleen yksin kotiin työpäivien ajaksi ihan tyytyväisenä eikä ainakaan heti jää huutamaan perään. Sitä en tiedä mitä se täällä päivän aikana tekee. Tai siis tiedänpä; pissaa ja kakkaa ja repii pissapaperit ympäriinsä ja räjäyttää lelulaatikon jokaisen lelun ympäri kämppää ja todennäköisesti kiusaa Jalia. Ja luultavasti myös nukkuu, sillä vastassa on ollut oikeastaan joka kerta kun tulen kotiin haukotteleva pentu. Vielä ei ole keksinyt maistella mitään huonekaluja tai listoja, katsoo koska sen aika on.
Ongelma pennun kasvaessahan on siinä, että ikä ja unentarve tuntuu olevan kääntäen verrannollisia suureita. Kun ikää tulee lisää, unentarve vähenee, mikä samalla tarkoittaa toki aktiivista, kaikkialle kerkeävää pentua. Waldo tykkää kantaa asioita. Paljon. Mitä vaan suuhunsa saa. Waldolla onkin oma aarresaari (=peti), jonne aarteensa aina kerää. Ei se oikeastaan tuhoa (tai tämän hetkisellä purukalustolla ei vaan saa aikaiseksi), kunhan vaan kanniskelee. Pupsi on alkanut saada myös ajoittain kunnon pentuhepuleita, onneksi Jali on alkanut leikkiä Wallun kanssa niin saa osan energioistaan käyttää siihen eikä tarvitse ihan koko ajan olla vahtimassa mitä se pentu nyt on löytänyt tai mihin se pentu nyt pissaa. Ennustan meille hankalaa murkkuikää...

Pupsi on päässyt mukaan treeneihin ja on ollut autossa varsin tyytyväisenä! Muutamat ensimmäiset treenithän se huusi meidän perään, mutta nyt on ollut aivan hiljaa ja jopa nukkunut autossa. Toivottavasti pysyykin hiljaisena. Eräissä treeneissä tuli puheeksi Waldon tulevaisuuden "ura" ja sain treenikaverilta hyviä vinkkejä jäljen tekoon. Siinä aikamme pk-jäljen teoriasta keskusteltuamme tehtiin samalla puupille ensimmäinen namijälki hautumaan. Kiva kun oli osaava ihminen näyttämässä alkuun. Waldo oli kuulema oikein pätevä ensikertalainen vaikka kaivettiin se autosta juuri syöneenä ja nukkuneena jäljelle ja kyllä siitä kuulema jälkikoira leivottaisiin. Tästä innostuneena olenkin nyt tehnyt Waldolle useamman namijäljen ja kivasti on sujunut! Wallu etsii keskittyneesti ja vähän hakee jo sitä oikeaa rytmiäkin, ettei ihan koko aikaa tarvi jarrutella. Ei pyöri ylimääräisiä vaan tuhina vaan käy kun nenä on töissä. Treenikaverin mukaan on tosi taitava pieni, ei ota itseensä vaikka vähän joutuisikin jarrutella.
Aika hauskaa oikeastaan vaikka jäljen tallominen ja namittaminen 1. tuntuu idiootilta ja 2. on äärettömän rasittavaa kyykkimistä. Eikä hirveän  pitkiä jälkiä edes olla tehty. Mutta koitan jaksaa tehdä nämä pohjat, kyllä se kuulema helpottaa kun tästä alusta pääsee! Waldo tykkää, sen saa aina repiä pois jäljeltä kun se sinne aina niin kovasti haluaisi takaisin ja jo lähtöä lähestyessä alkaa nenä käydä ja puupi alkaa selvästi tietää mitä on tulossa tekemään. Katotaan tulisko siitä isona pk-koira? Ja jos ei tule niin onpahan kivaa aktivointia ja uuden lajin opettelemista. Kai huomasitte muuten PK SM-kisoissa hienon dalluedustuksen metsäjäljellä? Siinä meille tavoitetta!

Jali on tehnyt rallya. Oikeastaan jopa aika ahkerasti. Oikealla seuraaminen on alkanut sujua melko kivasti eikä ole sellaista perässä laamailua. Koittanu hakea siihen vähän asennetta mukaan. Mun pitäis kovasti saada itselle selville kaikki käsimerkit ja käskysanat kun käännöksiä on se miljoona ja Jali tuntuu menevän sekaisin liian samanlaisista käsimerkeistä. Loppuu mielikuvitus. Erottelua ja käskysanojen läpiajamista siis oikeastaan, ei niinkään mitään ihan hirveän suurta tekniikkapuutetta. Yksittäiset liikkeet siis sujuu, mutta ei välttämättä erottele liikkeitä, mikä tekee radalla onnistumisesta haastavampaa. Oikealla perusasennossa takapäätreeniä pitäisi kyllä tehdä. Mutta khyllä se siitä.
Muuten Jaltsu ei oo tehnyt muuta kuin yrittänyt sietää pentua ja opettanut sille ihan järkeviäkin asioita. Niinkun vaikka että kaikkiin asioihin ei tarvitse reagoida ja kotiin voidaan jäädä kiltisti ja ulos ei saa rynniä ilman lupaa ja hihnassa ei saa sinkoilla minne sattuu. Vitsit miten järkevä koira se osaakin olla halutessaan! Jali on myös opettanut, että metsissä on kiva viilettää siellä täällä eikä tarvi mamman jaloissa koko aikaa kököttää. Pieni puupi yrittää niin kovasti pysyä isoveljen vauhdissa :D Waldo ei ookaan nyt opetellut oikeastaan kuin arkijuttuja, töiden alkamisen jälkeen ei ole ollut energiaa treenailla pennun kanssa mitään "turhaa" tokohömppää/temppuja. Meillä on kyllä kaikki maailman aika jäljellä :)

06 elokuuta 2017

Pilkulliset treffit

Pikku-Waltsu pääsi perjantaina dallutreffeille Isokyröön. Mukana menossa Sissy, Naldo, Isla ja Rocky.
Sissy ja Naldo n. 5kk, Rocky 1v ja Isla porukan "seniori". Jali sai jäädä kotiin tällä kertaa viihdyttämään hoidossa ollutta Elmeriä.
Isla, Naldo ja Sissy
Waldolle isot ja innokkaat pilkulliset olivat vähän järkytys ja vauva päivysti turvassa laavun penkkien alla "isoilta pahoilta koililta". Suuremmat pennut ja aikuiset pitivät omaa kivaa, juoksivat keppien ja nännikumin kanssa ja antoivat vauvan katsella menoa rauhassa. Kovin Waldo loppua kohden reipastuikin ja alkoi tehdä omia tutkimusmatkoja, mutta hiippaili aina takaisin turvaan jos isot tulivat leikkimään liian lähellä. Voi kulta pieni.
Voi pien Dobby <3
Tutkimusmatkailija
Rocky juoksuttaa
Rocky viime kesänä :D
Sisarukset Naldo ja Sissy
Kaunis Sissy! On nää ruskeet kyllä niin nättejä!
Vaikka Waldoa vähän jänskättikin niin siellä missä oli ruokaa niin siellä oli myös Waldo. Yriteltiin asettaa isompia pentuja yhteiskuvaan ja sieltähän se pieni piipersi mukaan, koska ruokaa. Ehta dallu! Waldo sai paljon herkkuja, paljon sylityksiä ja silityksiä ja lapsiterapiaakin. Kun käveltiin takaisin päin autoille, oli jo vähän aloittamassa leikkiäkin Naldon kanssa kun muut kulkivat kauempana. Taisi vaan neljän junnun meno olla vähän turhan raisua pienelle pennelle, ymmärtäähän sen. Waltsu on ollut niin reipas, että ajattelin että menee tuollakin mukana niin ihan vähän pupsin reaktio yllätti. Varsin onnistunut reissu kuitenkin ja pups jaksoi mukana hienosti ja teki ihan hyvää, että pieni näki että ei sitä kukaan ole syömässä. Ilmakin oli mitä mainioin, mitä nyt lähtiessä alkoi sadella vettä.
Kiva kun meillä on dalluporukka joka innostuu tällaisista ja mikäs sen mukavampaa kuin viettää iltaa pilkullisessa seurassa! :)

Lissee kuvia jällehen täältä.

30 heinäkuuta 2017

Voittajaluokan korkkaus

Reilun vuoden tauon jälkeen korkattiin rallytokon VOI-luokka. Tuskin oltaisiin korkattu ellei meitä olisi kysytty paikallisen kerhon joukkueeseen piirimestaruuskisoihin kun oli tarvetta ylemmän luokan koirakolle. Olin ajatellut pyhittää kesän treenit tokolle ja vihdoin korkata se tokon avo-luokka, mutta muutin suunnitelmia. Ei tosin ennätetty treenata sitä mitä ajattelin ja olin jo perumassa koko kisat kun ei vaan yksinkertaisesti osattu kaikkea eikä oltu ennätetty treenaamaan mitä ajattelin. Kenraalitreeneissä tehtiin toista kertaa ikinä voittajaluokan ratatreeniä ja kun se oli ihan treenimäärään nähden ok, niin ajattelin että lähdetään yrittämään. Tulosta en kuvitellutkaan saavani kun niin paljon voi-luokassa on juttuja jotka ei vain yksinkertaisesti toimi vielä näin hätäsesti koottuna radalla ja tavoitteena olikin lähinnä että kunhan koira radalla hanskassa pysyy.

Kisat siis Lapualla 29.7., samalla kistaat toimivat Etelä-Pohjanmaan piirimestaruus kisoina ja tuomarina Tytti Lintenhofer. Kisapäivälle sattui kesän ainoita lämpimiä päiviä ja näkyihän se hieman koirassakin. Oltiin ensimmäisiä luokassamme ja Jali tuntui lähtöön mennessä melko kivalta. Lähdössä kuitenkin tapahtui joku pieni blaaaah ja kun ensimmäinen kyltti oli hyppy niin johan se pakka jo siinä vähän hajosi. Täytyy ottaa treeniin kehään saapumiset ja palkkailla hihnan irrottamisesta.

Hyppyä ollaan kyllä itseasiassa yksittäisenä onnistuneesti treenattu, mutta lähetin koiran liian aikaisin hypylle ja otin samalla juoksuaskelia ja sinnehän se koira sujahti. Pysähtyi ja kääntyi kun käskytin, mutta se hyppää niin laajoja hyppyjä niin olin auttamattomasti myöhässä. Hetken mietin jo uusimista, mutta kerkesin siinä ajatella että radalla on tulossa muitakin vaikeita kylttejä ettei tuhlata uusimista heti tähän ja kun onnistumisesta ei olisi mitään takeita. Tästä saatiin -3p kontr (karkaaminen) ja -10p tvä (rintamasuunta). 

Seuraava kyltti 270 astetta oikealle sujui hypyn jälkeen koiralta hämmennyksen vallassa, ei ollenkaan tahtonut kääntyä. Jalihan oli jo lähestulkoon kyltillä hypyn jälkeen niin en saanut sitä kunnolla seuraamiseen. Ihme kun ei tästä saatu virhettä. Jali kokosi itsensä kivasti seuraavalle kyltille ja liikkeestä seiso, kierrä koira sujui hienosti.

Pyörähdyksestä -3p ov (ohjaaja hiljensi). Tämän huomasin itsekin, aloin sipsuttaa kun jäin varmistelemaan että Jali tekee pyörähdyksen, se kun on alkanut sekoittaa sitä ilmeisesti molemmat käännös vasempaan kylttiin kun käsimerkki on ihan samallainen enkä ole keksinyt parempaa eikä erottele vielä käskysanoja. Pyörähti kyllä, mutta aika hitaasti ja laajalla kierroksella.

Seuraavalta kyltiltä molemmat käännös oikeaan -3p tvä (laaja kierros ohjaajan takana). Tämä oli niitä kylttejä joita ei vielä vaan osata enkä vaan ymmärrä miten tämän opettaa koiralle sujuvaksi? Vinkkejä otetaan vastaan.

Koira eteen, vasemmalta oikealle, istu -3p ov (ohjaaja taputti). Tuomari mainitsi radan alussa että muistakaahan ettei voittajaluokassa enää houkutella koiraa taputteluilla yms. Jäi ehkä sitten kummittelemaan sillä todentotta tässä menin sitten taputtelemaan, mutten enää muista että missä tilanteessa? Ehkä oikealle puolelle istumisessa taputtelin jalkaa?

Tässä pitkä pätkä oikealla seuraamista, joka yllätys yllätys sujuikin treeniin nähden yllättävän kivasti. Jopa oikealla juokseminen ja käännös vasempaan sujui ok, eikä pujottelustakaan saatu virhepisteitä! Sitäkään ei koskaan aiemmin ole treenattu joten siihen nähden se sujui yllättävän hyvin! Onhan se epävarma ja joudun kannustaa kehuilla ja pitää käsimerkkiä, mutta siitä mistä lähdettiin oikean puolen seuraamisessa liikkeelle ollaan tultu pitkä matka eteenpäin.

Seuraava virhe kyltiltä istu, koira eteen, oikealta vasemmalle, istu -3p uusi. Hakeutui oikealle perusasentoon. Lähetin sen itseasiassa väärällä käsimerkillä ja käskytyksellä kiertämään vasemmalle eli mun virhe. Uusinta hyvä.

Seuraava virhe molemmat vasempaan täyskäännös kyltiltä -10p tvä (väärä käännös). Ei osata vielä radalla, ei kääntynyt. Tämä oli taas niitä hetkiä kun pohdin että uusinko, mutta enpäs sitten lähtenytkään jostain syystä uusimaan. Kai ajattelin etten lähde lannistamaan koiraa kyltillä jota ei osata ja joka ei todnäk olisi uusinnassakaan onnistunut. Tämän kanssa oli kenraaleissakin ongelmia. Jälkeenpäin mietittynä tätä olisi ehkä pitänyt yrittää uusia...

Loppu virheettä paitsi käytösruutu oli vasemmalla maaten ja siitä -1p py. Ei aavistustakaan että mistä? Eikö koira saa haistella maata tai kurkata mitä radalla tapahtuu? Pitäisikö sen tuijottaa koko ajan ohjaajaa? Kehuin ja käskyttelin koiraa maahan aina silloin tällöin (turhaan...), olisiko pitänyt olla vaan hiljaa?

Paljon oli virheitä, mutta paljon oli kyllä ihan ohjaajastakin johtuvia virheitä. Ja ei vaan tosiaan yksinkertaisesti vielä olla tällä treenillä valmiita voittajaluokkaan. Jali tsemppasi hyvin ja meno oli hetkittäin ihan kivaa. Oikealla puolella seuraaminenkin onnistui odotettua paremmin, eikä pyrkinyt seuraamaan vasemmalle. Olin itse yllättäin tosi rento kehässä, ajattelin että tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää. Joku toinen saattaisi olla kovinkin pettynyt, mutta olin itse radan jälkeen hyvin tyytyväinen koiraan. Se yritti parhaansa sen mukaan mitä sille on opetettu ❤
Pisteitä kertyi siis 64p eikä näin ollen tulosta eli VOI0, mutta olen silti erittäin tyytyväinen meihin! Huomasiko joku, että jätettiin tosiaan yksi uusiminen hyödyntämättä? Oon tässä jossitellut että jos oltaisiin onnistuneesti joku uusittu niin oltaisiin saatettu saada tulos. Ei tämä kuitenkaan vaivaamaan jäänyt sillä palkintojenjaossa ensimmäisenä jaettiin tuomarinpalkinto ja olin ihan suu auki kun tuomari huikkaili Hennaa ja Jalia hakemaan palkinnon! Vitsit miten kivaa! Saatiin pystiä ja ruusuketta ja karkkia ja treeninamia! Tuomarin kommenttina "Oikea puoli vaatii harjoittelua. Miellyttävä ohjaus, kiva koira".  On se huippu!
Joukkuekisassa ei pärjätty vaikka muut joukkueessa tuloksen saivatkin, jäi vähän niinkuin meistä kiinni kun oltiin ylempiluokkalaisia. Meitä oli hyvä jengi kun joukkueeseen kuului samojedi, amerikancockerspanieli, irlanninterrieri ja me ja meidän joukkueessa kaksi sai tuomarinpalkinnon! Me Kauhavan Kisakireet Rakit tehtiin parhaamme :D

Treenataan Jali ensi kokeeseen enemmän, eikö 😊

26 heinäkuuta 2017

Pentuarkea

Pentuarki on lähtenyt rullaamaan varsin mukavasti, aika paljon ollaan pyöritty Keski-Pohjanmaalla nyt kesällä. Pupsi on käynyt muutaman kerran uimassa (kun oli näitä lämpimiäkin päiviä jopa...), ensimmäistä kertaa vajaa 8 viikkoisena kun seuraili ensin rannalta muiden uimista ja totesi, että pirskuta minäkin ja sieltä se yhtäkkiä tupsahti jalkoihin uimaan. Sellainen se on, jos se jotain päättää niin se myös toteuttaa. Postauksen kuvat on tältä uimareissulta eli Waltsu on vielä ihan vauva kuvissa. Onpas se kyllä kasvanutkin kun näitä kuvia katsoo! Jotkut kuvista muuten vesileimasta huolimatta siskon käsialaa.
Siis mitä nuo muut oikein hommaa?
Minä myös!!
Veljen noin kuukauden vanhemman noutaja/spanieli sekoituksen kanssa ovat välillä aikamoinen kaksikko. Kaapo haluaisi leikkiä noutajamaisen innokkaalla asenteella ja jyrää isompana Waldoa ja Valtsuahan se kiukuttaa kovin eikä spanielimix tajua jättää pientä rauhaan. Waldo kompensoi pienempää kokoa suurella äänellä ja terävillä hampailla. Kaksi pentua yhtä aikaa on kovin hasardi yhdistelmä... Saa nähdä miten tosiaan käy kun kasvavat kun molemmat ovat tosiaan uroksia ja ikäero on näin pieni. Muidenkin perheen koirien kanssa tulee kivasti juttuun, sujahti mukaan eläintarhaan niinkuin ei mitään. Mutta on kyllä usein varsin äänekäs leikkijä. Ja jostain kumman syystä Elmeriä pitäis välillä nylkyttää, toivon kovin että kyse on vain jostain vaiheesta.
Attack!
Kaapokin tykkää vedestä
Suurpilkku se jatkaa vain kahlaamislinjaansa :D
Sisäsiisteydessä ei juurikaan edistystä, mutta moni muu asia on jo ihan kivalla mallilla. Yksin on jäänyt lyhyitä ja pidempiä aikoja sekä Jalin kanssa että täysin yksin ja välillä laitettu pupsien riehuessa omaan rauhaan tai rauhoittumaan huoneeseen. Pienen hetken on saattanut huutaa, mutta nopeasti rauhoittunut ja kotona on aina vastassa ollut uninen pupsi. Jos jättää luutikun kanssa niin ei edes huomaa kun lähden ja muutenkin hengaa omissa oloissaankin eikä ole samallainen perskärpänen kuin Jali, joten eiköhän yksinolot lähde rullaamaan ihan kivasti. Autossa matkustaa rauhassa takakontissa nukkuen, ainoastaan treenatessa on kiukuttanut kun kehtaan jättää autoon siksi aikaa kun hihkun Jalin kanssa kentällä. Tottelee melko kivasti luoksetulovihellystä ja jopa leikin tiimellyksestä ryntää luo. Mukana on kulkenut pääasiassa vapaana ja reippaasti kulkee. Yöt pupsi nukkuu tyytyväisenä lattialla pedillä eikä herättele turhaan aamuisin. Herää touhuamaan itsekseen ja tekemään tarpeet ehkä siinä seitsemän maissa, mutta menee takaisin nukkumaan jos (ja kun :D) en vielä itse herää.
Waldo osaa tarjota jo istumista, maahamenoa, katsekontaktia, käsikosketusta, kohteelle hakeutumista ja uusimpana kapulaan tarttumista sekä osaa odottaa ruokakupilla lupaa. Ja onpa se melkein kokonaisen noudonkin jo tehnyt...  Käskysanoja pitäisi hiljalleen rakentaa toiminnoille. Tosi järkevä tyyppi, keskittyy ihan superisti ja on ahne! Ei ole ollenkaan sellainen turhan "häslä" vaan usein oikeasti ajattelee mitä tekee. Sheippaamalla oppiikin tosi näppärästi ja hoksaa todella nopeaa mitä haluan. Olenkin jo kerennyt pohtia että etenenköhän liian nopeasti, muttakun toinen vaan on niin välkky niin kiva tehdä! Leluista taistelee Jalia täpäkämmin vaan ruoka vie vielä ehdottomasti voiton jos saa valita. Pitäisikin muistaa palkkailla lelulla ahkerammin ja leikkiä muutenkin.

Kaupunki, cittari, eläintarvikeliikkeet, liukuovet, erilaiset pinnat, ei ole vielä tuottaneet mitään ongelmaa. Ei ressaa vaikka ollaan seilattu tässä kahden kunnan väliä. Kiipeilee itsekseen missä sattuu, eikä haittaa vaikka pinta ei olekaan ihan vakaa (kivikot, lautakasat, lankkusillat). Ei ole ollenkaan sellaisen kömpelön oloinen vaan tosi ketterästi metsässäkin kulkee ja hyppelee kiville ja oksien yli. Mustissa ja mirrissä ihmettelivät kui se on muka noin nuori kun käyttäytyy niin rauhallisesti. Waldo istui ja tuijotti silmiin namin toivossa ja tarjosi tätä myyjillekin :D Navetassakin on käynyt ja isot eläimet vähän (fiksustikin) jännätti, mutta tosi reippaasti tuli mun tuella. Lapset ihan vähän ehkä jännittää myös, eikä muutenkaan ole suinpäin vieraiden sylissä ensimmäisenä, muttei pane rapsutuksia pahaksikaan.

Jali ei ole vieläkään oikein lämmennyt pennulle niin että sen kanssa viitsisi kunnolla leikkiä. Siinähän se pentu saa mukana kulkea kunhan jättää rauhaan, on Jalin yleinen mielipide. Kyllä se ajan kanssa, en ole huolissani. Jali nyt on kaikkien pentujen kanssa ollut samallainen. Jalista on pennun myötä tullut ehkä hitusen "tuhma". Ruokakupilla ei oikein malta odottaa lupaa kun ei luota ettei pentu mene kupille. Ei oikein taida muutenkaan aina tietää käskyistä että kenellehän nää on tarkotettu ja onko mun pakko noudattaa jos pennekin on paikalla. Taitaa vähän käyttää tilannetta hyväkseenkin. Oppimista kaikille, itsekin olen vielä kovin hukassa kuinka käskyttää ja palkkailla kahta koiraa.
Jali ihmettelee mitä se pentu nyt taas riehuu
No oonko söpö vai enkö oo söpö? Siis kattokaa ny noita valkosia silmäripsiä! 
Joka tapauksessa penne on sujahtanut arkeen varsin kivuttomasti ja mielenkiinnolla odotan mitä tästä kasvaa!

Kuvasia löytyy muuten jonkun verran lisää flickr-kansiosta. Ja ajankohtasempaa menoa hei instagramista nimimerkillä jali.waldo.dals

19 heinäkuuta 2017

Pentusaastetta

Throwback Waldon pentukotiin. On ne 5 viikkoset naperot söpösiä <3 Waldoa voi bongailla ruskealla pannalla varustettuna.
Waldossa on mun mielestä jotenkin aika paljon Dana-äidin ilmettä
Waltsu kuvassa oikealla

16 heinäkuuta 2017

Kansallispuisto road trip: Isojärven kansallispuisto 21.-22.6.2017

Puuh, vielä viimeinen osa meidän kesäkuun road tripistä. Niin paljon olisi kuvia käsittelemättä ja tekstiäkin jota voisi tänne suoltaa vaan ei tahdo ennättää.
Road tripin viimeinen etappi vei kohti Kuhmoista ja Isoveden kansallispuistoa. Pientä kisaväsymystä oli ehkä jo liikkeellä, lähinnä kun ilma alkoi olla jo viileä ja vettä sateli ja ajaminenkin alkoi tympästä. Isojärvelle päästiin yllättävän aurinkoisessa kelissä, mutta muistelisin että tuuli melko viileästi, ettei taas oikein tiennyt mitä pukea päälle. Leirille oli kaksi vaihtoehtoa, joista lopulta päädyin lähempänä olevaan Kuorejärven telttailualueelle, jonne oli Heretyn parkkipaikalta noin 3,5km.
Kannussalmi ylitettiin siltaa pitkin
Niin kirkasta vettä kaikkialla!
Ei mitään sileää polkua ei
Maasto oli yllättävän vaihtelevaa, tai lähinnä siis nousut yllätti ja juurakkoiset/kivikkoiset polut. Olin jo tottunut liian siisteihin polkuihin :D Olin tosiaan jotenkin jo väsynyt ja lähellä leiripaikkaa epäröin pitääkö tosiaan nousta ylös kallioille vai kulkea polkua joka vie rantaa pitkin. Jätin rinkan ja käytiin tsekkaamassa rantapolku vaan kalliollehan se piti kivuta. Urheasti lähdettiin kipuamaan ja kyllähän se Kuorejärven nuotiopaikka laavuineen pian näkyikin. Laavulla oli perhe kahden collien kanssa, olivat pystyttäneet kaksi telttaa tasaisimmille paikoille. Laitoin Jalin kiinni ja lähdin etsimään teltalle paikkaa. Ei oikein hyviä tasaisia paikkoja ollut ja mietinkin jo että jatkaisin matkaa toiselle telttapaikalle, mutta päädyin mallaamaan teltan pieneen painaumaan kun ei vaan jaksanut enää talsia. Tiesin että seuraavalle päivälle oli mahdollisesti sadetta tiedossa, joten otin pienen riskin, kun sadevesi olisi valunut suoraan teltan alle jos kunnolla olisi satanut. Ajattelin että kunnon yöunet voittavat kuitenkin sen riskin, että teltta ei pitäisikään vettä.
Melkosta nätti ilta oli jälleen
Iltapalan jälkeen kaivauduttiin nukkumaan. Alusta tuntui yllättävän tasaiselta, vaikka siellä juurakkoa kulkikin, joten hyvin saatiin unta. Aamusta herättiin yllättäin aurinkoiseen aamuun. Aamupalan jälkeen päätin lähteä vielä kiertämään pienen kiekan Latokuusikon lehdossa kun sääkin oli niin kiva.

Ilmeisesti majavat vähän päättivät vaikeuttaa reittiä :D

Palailtiin teltalle ja hetki hengähdettiin ennekuin pakkailin kamppeet taas kasaan. Paluumatkassa oli melko pitkä pätkä leveää metsäautotien tyyppistä polkua, jota oli oikeenkin mukava kulkea nousujen ja laskujen ja juurakkoisten polkujen jälkeen. Sadepilvet alkoivat uhkaavasti taas lähestyä ja kun kylttien mukaan takaisin lähtöpisteeseen oli enää alle kilometri, alkoi sataa kutakuinkin kaatamalla. En sitten jaksanut alkaa kötystää sadevermeitä päälle kun mukamas oltiin niiiiiin lähellä autoa.  Pakko oli rinkansuojus kyllä virittää kun ei niin lähellä oltukaan... Olin ihan varma, että oltaisiin ennätetty sateen edeltä takaisin autolle. Aivan likimärkänä saavuttiin luontotuvalle, jonka pihapiirin ladossa hetki kuivateltiin ja kaivoin sadeviittaa päälle. Pikainen siirtyminen autolle ja pysähdyin luontotuvalle vaihtamaan kuivat vaatteet päälle ennen kuin otettiin suunta kohti kotia.
Sadetta pitämässä
Isojärveltä mieleen jäi melko jyrkät nousut ja juurakkoiset polut, vesistöt, monet kaatuneet puut (jotka tosin näytti ihan ihmisvoimin kaadetuilta vaikka yritinkin niitä majavien jälkiä tiiraillakin). Tännekin jäi hirveästi reittiä vielä tutkittavaksi ja kun itsekin oli jo jotenkin väsynyt niin ei varmasti saanut reitistä ihan kaikkea irti.

Tosi kiva trippi kaiken kaikkiaan kuitenkin. Viisi kansallispuistoa, kuusi päivää. Hienoja paikkoja Suomi täynnä :)