27 toukokuuta 2012

Kuulumisia

Yksittäisiä hetkiä edelliseltä viikolta:

Perusasento alkaa vihdoin mennä tolle kaaliin! Enää ei tarvi ollenkaa samallalailla käsiohjausta kuin aikaisemmin. Vaikkei vielä osaakaan pelkästä käskystä, mutta silti, edistystä! :D Seuraavana tehotreeniin seuraaminen ja varsinkin se katsekontakti...

Poika pääsee ruokakupille syömään vasta luvan saatuaan. Yleensä riittää että menee istumaan ja ottaa katsekontaktin, mutta hokasin yks ilta että voinhan mä pyytää siltä muutakin. Ja ai että millä innolla se tekee luvan saadakseen! Yleensä kun tekee sisällä vähän laiskasti ja innottomasti, mä olin ihan että wohoo, tätähän pitää hyödyntää useemmin :)

Mätsäreissä ollaan esiintymisessä edistytty ihan kivasti. Ravaaminen kehässä, jossa on muitakin kiertämässä on vähän hmm, hankalaa (eikö me leikitäkään hippaa?!), mutta yksikseen onnistuukin sitten paremmin. Vaikkakin tuo ilmeisesti tuppaa peitsaamaan, mutta tuomarin ohjeistuksesta kun vauhtia lisäsi niin päästiin me sitä raviakin (kunhan ei sinne laukkaan lipsahtanut). Täytyy tuota harjotella, mä vaan en ite oo mitenkää osannu peitsaamista ees huomioida ku kaikki energia menny siihen että saan koiran ylipäätään vierellä kulkemaan eikä sinkoilemaan ympäriinsä. Sai tuomarilta kehuja erityisesti hienoista takaliikkeistä, mitä ihmettä se sitten käytännössä tarkoittikaan. 

Tällä kertaa mätsärissä oli miestuomari ja tuntui että poika antoi tällä kertaa tuomarin nätimmin kopeloida ja katsoa hampaita. Alkaa selkeesti rauhottua muutenkin suureen koirajoukkoon ympärillä ja malttaa välillä muaki kuunnella eikä koko ajan sinkoilla ympäriinsä (vaikka toki sitäkin välillä tapahtu).

Menin jossain hetken mielihäiriössä ja hulluuden hetkessä ilmoittamaan tuon Tuuriin näyttelyyn, joten ihan kiva, että esiintymisestä saadaan harjoitusta (niin koira kuin esittäjäkin). Ensimmäinen näyttely koiralle ja ensimmäinen näyttely mulle. Saa nähä mitä siitäki tulee :D Kunhan ihan puhtaasti uteliaisuudesta käydään kehässä pyörähtämässä. Mutta enpä voi väittää etteikö jännittäis! Jali heittää kuitenki ihan läskiks ja ne nauraa meiät kehästä pihalle :P

Vietiin eläinlääkärille virtsanäytettä ja näytteessä ei ollu kiteitä! Siis EI kiteitä!! :D Eläinlääkärikin tahtoi että käyn ottaan uuden näytteen kun ei ollut uskoa ettei kiteitä ollut mun tuomassa näytteessä :D Ja ennen kuin oli näytettä tutkinut niin ultrassa näky selkeesti virtsarakossa jotain kiteen näköistä (aika hurjan näköstä oli, vähän niinku ne lumihiutalepallot, joissa tekolunta pyörii kun niitä heiluttaa). Ilmeisesti siis C-vitamiini on auttanut ja tällä ruokavaliolla jatketaan. Yks kivi tippu sydämeltä :) Täytyy tottakai tarkkailla kun tuolla selkeesti taipumusta niihin kiteisiin on, mutta helpotti kyllä ettei tarvinukaan kalliisiin erikoisruokiin siirtyä. 


20 toukokuuta 2012

Potrettaja

Me käytiin tänään kameran eessä poseeraamassa ja saatiin ihan hurrrrjan paljon kivoja kuvia! En viittiny kaikkia pistää näkyviin, mutta ai että oli vaikea valita mitkä kuvat jätän julkasematta.

Saatiin hirmu kivat pärstäkuvat aikaiseksi. Mä olin ihan yllättyny ku tuo maltto pysyä paikallaan istumassa samalla kun ite hiippailin kuvaajan taate. Olin ihan varma, että tuo tulee perään kun ei varsinaisesti paikallaanoloa olla ihan hirveesti harjoiteltu. Siinä se kuitenki nätisti pönötti, komia poika :)


Riekkumiskuvat oliki sitte helppoja. Nahkarukkasen kans jaksettiin riekkua vaikka kuinka. Ois pitäny ottaa ehkä mieluummin vaikka joku pallo mukaan, ois ollu helpompi heittää sitä tuolle kun tuo hanska ei oikein pienessä tuulessa tahtonut lentää ja näyttää epämääräseltä ton suussa :D
Kato mikä mulla on kato!



Seisomiskuvaa oli vähän hankala saada kun oon seisottanu tuota lähinnä niin, että itse olen koiran takana ja käsi namin kans nokan eessä. Ei oikein malttanu pysyä paikallaan muuten tai jos pysyi oli jalat ihan vinksallaan. Mut kyllä me jonkinlainen saatiin aikaseks vaikkei ihan täydellinen asento ookaan :)

Ihan hurjan ISO KIITOS kuvista kuuluu Salme Mujuselle! :)

Salme oli kuvannut ilmeisesti muitakin dalluja (Lissu ja Jimi?) ja Jali oli kuulema hirmu iso niihin verrattuna :D Mä en oikein osaa ite hahmottaa tuota isona, pitäis olla selkeitä vertailukohteita muista dalluista. Veikkaisin, että on kyllä rotumääritelmän 61cm jo ohittanut. Melko solakka poikahan tuo on, mutta mun silmään ainaki ihan sopiva. Kattoo tuleeko massaa ja senttejä vielä lisää kunhan kasvaa.

Kotimatkalla päätti poika heittää talviturkin :D Juttelin just kaverille enkä kiinnittäny koiraan huomiota kun järven vierellä laiturilla käveltiin. Yhtäkkiä vaan kuulu hirvee molskahdus ja koira räpiköi vedessä, luuli raukka ilmeisesti ruokomätästä askeleenkestäväksi. Onneks ei ollu iso pudotus ja poika saatiin ehjin nahoin nostettua takas kuivalle maalle naurun kera. Ai että oli poika nolona moisesta pulahduksesta :D Höpsö.


17 toukokuuta 2012

Haaste: TOP 10

Sain haasteen Millalta :)

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

JALIN TOP 10

1. Juokseminen, erityisesti vapaana. Mikään ei oo mukavampaa kuin kirmata minkä jaloistaan pääsee!
2. Keppileikit. Tai kepit yleensäkään, niitä on lenkillä kiva maistella ja bongailla lenkkipolun varrelta. Ja kun tähän vielä liitetään täysiä juokseminen keppi suussa muita koiria karkuun niin jo on ilo ylimmillään.
3. Metsälenkit. Metsässä nyt vaan on niin kiva kuljeskella, voittaa asfaltilla kävelyn 100-0.
4. Koirakaverit. Riekkumista, juoksemista, painimista, koirapuistot on huippu kivoja. Äitiiii, mä haluun leikkiin ton koiran kans! Voitte ehkä kuvitella mimmoset meiän muiden koirien ohitukset on...
5. Ruoka. Omnomnom. Tarviiko lisäselityksiä? Ruokaa on erityisen kiva etsiä ja metsästää tiskipöydältä. Älä vain jätä keppihullun koiran ylettyville ruualta tuoksuvaa puuhaarukkaa!
6. Ihmiset. Ihmiset on kivoja, varsinki jos ne jää rapsutteleen. Vieraiden ihmisten kenkien/jalkojen päälle on jostain syystä hirmu kiva parkkeerata istumaan. Saattaa riekkua ja kutsua leikkiin ihan ventovieraita ohikulkijoitakin.
8. Vetoleikit. Ja voimaahan vetämisessä riittää!
9. Tuulen mukana liikkuvat roskat. Emännältä loppuu välillä huumorintaju kun koira yllättäin hihnan päässä pinkaisee tuulen mukana karkuun pomppivan lehden perään...
10. Tekeminen. Melkeinpä mikä tahansa puuhaaminen käy. Jos Jalin mielestä on tylsää niin kenkiä on kiva kanneskella (tai ylipäätään mitä suuhun vaan sattuu löytymään).

En laita haastetta erikseen kenellekään eteenpäin, tehköön kuka haluaa :)

Jali täytti muuten tänään jo 8kk, mamman iso poika! Mihin se aika oikein rientää?

08 toukokuuta 2012

Lisää sairaskertomuksia

On tää nyt. Jos haluutte pysyy rahoissanne niin mä annan pienen vihjeen: älkää hommatko koiraa.

Käytiin Jalin kans tänään taas eläinlääkärillä, pojalla on ollu vähän yskää ja köhimistä ja sieraimesta vuotanu kellertävää räkää. Ajattelin enste ettei tuo eläinlääkärihoitoa tarvitse, muttakun tuo kellertävä räkä ei välttämättä mikään hyvä merkki oo ja soiton jälkeen eläinlääkäri suositteli käymään niin tilattiin me sitten aika. Samalla ajattelin käynnin hyödyntää ja viedä virtsanäytteen tutkittavaks uraattikiteiden takia.

Epäilin enste ite kennelyskäks, mutta nenäpunkkiin me hoito saatiin ja kyllä mäki nyt enemmän asiaa tutkittuani oireet ennemmin nenäpunkkiin yhistäisin. Yhtenä mahollisuutena myös joku vierasesine sieraimessa kun tuota vuotoa tulee lähinnä vaan toisesta sieraimesta. Niin tai näin, katotaan kuuri loppuun ja jos vuoto ei lopu niin eikun uudelle käynnille.


Vein tosiaan myös virtsanäytteen samalla kertaa, edellisestä näytteestä taitaa olla aikalailla se kuukausi. Ihan vaan oman mielenkiinnon vuoksi, että onko mitään muutoksia tullut (en tosin tiiä miten pian ruokavalionmuutos vaikuttaa, eläinlääkäri käski tuua näytteen noin 2kk päästä). Kiteitähän siellä vielä näkyi ja virtsan pH oli liian matala, mihin saatiin lääkkeenä C-vitamiinikuuri (tää oli mulle ihan uus juttu) ja käsky seurata pH:ta ja katellaan sitte taas kontrollinäytettä. Muistelisin, että viime näytteessä pH oli ihan normaali (käytiin eri lääkärillä).

Kyllä vaa ois niin paljon mukavampaa ku sais olla koiran kans huoletta ilman jatkuvaa murehtimista onko sillä mitään oireita, onko ruokavalio nyt varmasti sopiva... Nojaa, aika tuuripeliähän tää varmasti on saako sairastelevan koiran vai ei. Taas sai poika eläinlääkäriltä kehuja miten nätisti anto tutkia ja painoa oli tällä kertaa kasassa jo 30,1kg, viimeksi siis 28,5kg. Mä oon vähän yrittäny vihjailla sille, että voisit olla kasvus jo kasvanu, mut jääräpää dalmatialaiset tuntien tää varmaa ihan mun kiusaks päättää kasvaa jättiläiseks :D

03 toukokuuta 2012

Vappua, mätsäreitä ja koirakoulua

Päivitellääs vähän mitä kaikkea me ollaan lähiaikoina hommailtu. Vappuna Jali oli meidän kans piknikillä, ettei pojan koko päivää tarvinut yksikseen olla. Tuo osaa kyllä hienosti olla vaikka ympärillä on valtavasti porukkaa eikä aristellut yhtään jos joku tuli morjenstaan. Hyvää sosiaalistamista samalla. Piknikeväätkin sai olla suurimmaks osaks rauhassa kun herralle oli omat eväät mukana :)


Vappupäivänä oltiin taas mätsäröimässä ja meni kyllä huomattavasti paremmin kuin viimeksi! Osa syynä varmasti se, että kehään päästiin nopealla aikataululla, eikä koira turhautunut odotellessa. Poika oli kehässä jopa suht nätisti, seisominenkin onnistui ja ravaaminen oli huomattavasti parempaa. Tällä kertaa saatiin jopa hampaat katottua, mutta rakennetta ei tuomari saanut kokeiltua kun poika päätti pistää leikiksi. Harjoittelua, harjoittelua siis. Joka tapauksessa saatiin tällä kertaa punainen nauha, muttei sijoitusta, mutta mamma oli ylpeä!
Kato mamma, on mulla punanen nauha!


Ihan huippua kun ilmat on ollu näin hyvät, hirmu mukava lenkkeillä koiran kans. Tätä mä niin kaipasin kun olin koirattomana! Koirapuistoilukin on huomattavasti mukavampaa kun omistajan ei tartte jäätyä paikalleen...
                       

Jalin kans ollaan lisäks käyty nyt kaks kertaa perustottelevaisuuskurssilla. Lähinnä toivoisin, että tuo oppis, että muitten koirien seurassakin voitais keskittyä mua kuunteleen eikä koko ajan tartte häslätä. Suurimman osan ajasta se tekeeki tosi hienosti, ottaa kontaktia ilman käskyä, ei välitä vaikka toinen häsläis vieressä. Aina välillä sille sitten jostain syystä tulee mieleen, että ehkä nuo toiset koirat onki kivempia ku kuunnella emäntää... Mut pitää olla ylpee kyllä, seuraaminen kontaktissakin sujuu ihan valtavan hyvin (vaikka kontakti onkin katkonaista) ja seuraaminen toisten koirikkojen välistäkin onnistu kontaktissa ihan mielettömän hyvin! Itse asiassa paremmin kuin hyvin, mä en ollu uskoa silmiäni ku tuo ei yrittänykää tervehtimään muita, lenkillä kun ohitukset on aina ihan hirveitä eikä namituskaan taho auttaa asiaan... Mut osaa tuo näemmä yllättää :)

Ja jottei aina olis pelkkiä kuvia niin loppuun vielä pari temppua, jotka oon saanu aikaseks kuvata. Ovat valitettavasti väärinpäin kun en tiedä miten tuon saa käännettyä. Kyllähän tuo oppis vaikka mitä kun vaan omistajalla ois viitseliäisyyttä ja aikaa opettaa. 

video
                     

video