13 syyskuuta 2012

Agilityn alkeita

Tänään oli tosiaan meiän eka agilitykerta. Mentiin estettä, putkea ja keppejä.

Niinku oletinki poika oli ihan superhäslä ainaki ekat puol tuntia. Ooooo, toinen koira! Ooooh, tuollaki on koira! Iiiiiih, uus paikka, hirveesti hajuja, hirveesti koiria!!! Se ehkä vähän stressaski uutta paikkaa ja koiria, hirveä läähätys ja säntäily joka paikkaan. Eipä se siinä jaksanu hirveesti muuhun keskittyä.

Sitteku päästiin oikeesti tekemään niin sytty lamppu pienen dallupojanki päässä. Alotettiin hypyllä ja noh, vissiin este ois niin paljon kivempi kiertää, miks se ois pitäny siis niinku HYPÄTÄ yli? (Ei oltu kuulemma ekoja dalluja, jotka mieluummin kiertää :D) Me ollaan estettä menty siellä dalluleirillä niin et ite ohjaan sen vierellä esteelle (hihnassa tai vapaana) ja niin hyppää kyllä ihan hyvin. Nyt mentiin niin että mä menin koiraa vastaan esteen toiselle puolelle ja kutsuin luo. Tais joka kerta yrittää enste kiertää esteen, mut kyllä se sitte yliki hyppäs ku ei annettu muuta vaihtoehtoa. Oli siinä kyllä ohjaajalla pitelemistä ku 32kg junnu haluaa mamman luo keinolla millä hyvänsä :D

Putki oliki sitte kiva. Tätäki tehtiin tosiaan dalluleirillä eli tuttu juttu. Ei meinannu onnistua ku menin putken päähän vastaan (vierasti vähän ohjaajaa joka piteli hihnasta ja ois mieluummin kiertäny luo) niin mä ehotin, että jos me voitais mennä niin että mä ohjaan sen putkeen kerta se sen jo osaa. Meniki sitte huippuhyvin! Hyvin malttoi istua paikoilla odottamassa mun käskyä ja juoksi innolla putkeen. Putkea tehessä tais poikaki innostua ja iiiihana ku toinen alko oikee ottaa kontaktia et mamma mitä me nyt tehään?! Katoko mä istun, saanko mä namin? Katoko mä seuraan nätisti, saanko mä namin? (Nojoo, aina välillä piti yrittää päästä morjenstaan muita, mut silti) Voiku se ois aina tommonen, intoa täynnä ja valmiina tekemään.

Viimesenä se vaikein, kepit. Neljä keppiä ohjureitten kans. Noh, enste vähän ohjaaja tai kepit pelotti, mut kyllä se sitte toistoilla oli jo innolla meneen kepeille. Ei se kyllä mun mielestä sitä ideaa yhtää tajunnu ku aina piti päästä namikupille suoraan ohjureista välittämättä, mut kyllähän se sitte ihan "pujotteliki" oikein.

Hyvä mieli jäi, hauskaa oli ja koira on ihan rätti. Ens viikolla uudestaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!