Materialismionnellisuutta!

Kuvat puhunee puolestaan, klikkaamalla suuremmaks :)

Leuhka :D

Voi rakkaus <3 Kiitos astetta paremmista kuvista Canon EOS 600D, opiskelu jatkuu...

Läpivalaistu

(Kuvat tän päivän metsälenkiltä, aurinkooo!!)

Me käytiin tänää joukkotarkeissa kuvauttamassa lonkat, kyynärpäät ja selkä. Ai että mua jännitti, vaikkei nyt mitään syytä pitäis olla. Mentiin asenteella, että jos sieltä huonot tulokset tulee niin niillä mennään.

Mikä tää on??

Klinikalla poika oli häntä koipien välissä: iik ollaan eläinlääkärillä! Hirveesti se sai kaikilta kehuja ja ois saanu paljon rapsutuksia, mutta minkäs voit kun pelottaa! Sai hoitajalta erityismaininnan, että kiva ku se on noin hoikka ja lihaksikas poika, hieno koira! Onhan se :) Noh ei sitten muutakun nukutuspiikki kankkuun ja ootteleen että koira nukahtaa. Allekirjoittanut myöntää tässä vaiheessa olleensa herkkis kun koiralla alko pää nuokkua ja jalat pettää alta, tuli vaan niin elävästi mieleen kun Piki nukkui mun sylissä ikiuneen. Onneks sain koottua itteni ennenku hoitajat tuli eikä kukaan nähny...

Ei kuulema hirveen syvään uneen vaipunu ja hoitajalla oli kuulema vaikea saada lopussa kuvia kun poika alkoi sen verran heräillä ettei malttanu pysyä paikalla! Pääasia että ne kuvat kuitenkin saatiin. Voi että se oli raukka kun silmät seuras liikettä ja häntä vähän heilahteli, mutta ei kuitenkaan vielä jaksanu nousta ylös. Nopeasti virkos kuitenkin kun heräte pistettiin.

Namia tiedossa!

Niin ja ne alustavat tulokset. Eläinlääkäri arvioi lonkat A/B ja kyynärät 0/0! Sen verran mäki osasin kattoa, että toinen lonkka näytti vähän huonommalta, mutta muuten en osaa kyllä niitä tulkita, joten odotellaan sitä virallista tulkintaa kennelliitosta. Ja epävirallisina kuvina kaula-, rinta- ja lanneranka, jotka kaikki oli ok. Henna huokaisee tässä vaiheessa helpotuksesta! Hyvältä vaikuttaa. Eläinlääkärin mukaan ei ainakaan ollu mitään huolestuttavaa vaan lonkat ja kyynärät oli ihan siistit eli ei mitään nivelrikkomuutoksia ainakaan näkynyt, eikä selässäkään ollut mitään luutumia tai luupiikkejä tai vastaavia. Kyllähän se pientä mieltä tyynnyttää tietää, että koiralla on rakenne kunnossa jos sitä agilityäki harrastaa meinaa :)

Agijakso loppuu

Viimeistä kertaa tällä kokoonpanolla ja kouluttajalla. Justiin ku ehit tottua yhteen kouluttajaan ja kouluttaja oppii tuntemaan koiran niin vaihetaan seuraavalle. Noh, kivahan se on eri kouluttajan näkemyksiä ja vinkkejä oppia :) Heipä hei siis Jenny ja muut ryhmäläiset, me alotethan uudessa ryhmässä uudella kouluttajalla, mutta vanhalla kurssilla eli jatko1:llä kunhan uudet ryhmät alkaa.

Tämä kerta oli vissiin ekstrakerta, jonka Jenny meille piti. Kerrattiin oikeestaan kaikki esteet yksittäin, pituutta, putkea ja hyppyä lukuunottamatta.

Otettiin muutaman esteen satseissa. Alotettiin A-esteellä, pöydällä, kepeillä ja keinulla. A:lla otettiin pelkkä loppukontakti, joka on ihan hyvällä mallilla. Kerran otettiin koko este, mutta vaikka hidasti alasmenossa ei kuitenkaan malttanut ihan jäädä 2on2off asentoon. Ei siis oo vielä ehkä sisäistäny kuitenkaan tuota 2o2offia koko esteen suoritukseen.

Jos en ihan väärin muista niin me tehtiin ekaa kertaa täyskorkeeta pöytää. Eipä mitään ongelmaa, nätisti hyppäs ilman mitään houkutteluja eikä karannu pöydältä itekseen alas.

Kepit oli kuuden tai kaheksan kepit (en muista) ja tehtiin ohjureilla. Ihan kivasti menee, ei yritä ylittää eikä alittaa ohjureita. Mutta aika hitaasti, mihin saatiin ohjeistukseks alkaa vähän hetsata (tää on ehkä hulluin sana mihin oon tähän mennessä koiran kouluttamisessa törmänny :D) sinne kepeille ja vois ottaa keppien aikana kannustukseks sille "kepitkepitkepit" hokemisen. Testattiin kerran ja saatiin sitä vauhtia kyllä selvästi lisää!

Keinulla otettiin nyt niin, että hidastettiin alasmenovauhtia mutta että lopussa vähän kolahtaa. Jänskätti vähän eikä 2on2off asentoon jääminen meinannu onnistua. Ehkä sitä keinun kyydissä keinuttelua vois tehä enemmän.

Ja tauko ja tauon jälkeen vielä puomi, rengas ja pussi. Puomilla pelkkää kontaktia, josta mulla on jopa videota omatoimitreeneistä:

Tästä näkee aika hyvin meiän kontaktien tilanteen, puomin edessä siis namikuppi. Stoppaa siis hyvin oikeaan asentoon, muttei juurikaan siedä mun liikettä. Tätä pitäis nyt sitten treenailla.

Rengas on hyvä ja bongaa hyvin sen oikean välin vaikkei ihan suorasta kulmasta tullakaan. Tätä pitäis tosin harjoitella niin että mä pystyn lähettään sen renkaalle vaikka kukaan ei oo renkaan takana palkkaamassa. En oo koskaan kokeillu, voihan olla että se sen osaiski. Täytyy vaikka jollain omatoimitreenikerralla testata.

Pussissa ei ekalla kerralla meinannu tohtia mennä läpi, joten nostettiin taas vähän pussia. Sen jälkeen se sitte meniki pimeään pussiin. Se nyt vaan on tommonen höhlä, että eka kerta on aina pelottava ja sit on ihan ok. Mutta hyvällä mallilla tääkin.

Pilkku oli mun mielestä hyvin kuulolla tänään eikä haistellu ollenkaan niin maata kuin yleensä. Kyllä mun mielestä toi omatoimitreenailu hallilla auttaa kun se halli ei oo niin uus juttu, että se pitää aina enste haistella läpi vaan se on jopa hetkittäin silleen "noni, mitäs tehään!?". Että mua ärrrrsyttää se hajonnu auto. Busseja kulkee kyllä, mutta ärsyttää olla bussin aikataulujen varassa kun ois kiva käyä edelleenki treenaileen hallilla. Möhh. Mä jo vähän velipojan kans kattelin että mitä jos katottais mulle auto, mut en tiiä. Joutunee pikkasen säästää/nostella lainaa moiseen... Ehkä mä jaksan kerran/kaks viikossa kulkea sillä linkallaki.

Pätevä pilkku!

Me (siis minä JA Jali) ollaan molemmat innostuttu pikkasen tokoilusta. Ollaan käyty sillon tällön hallilla tokoilemassa ihan senki takia että saadaan sitä hallintaa siellä hallilla parannettua ja muutenkin. Viime kerralla tuli kuvattua vähän videotaki meiän menosta:

Mähän postailin meiän viime kesäisestä tokoilusta hetki sitten niin voi vähän verrata miltä meno näyttää. Mun mielestä ollaan molemmat ainaki kehitytty! Jali on paremmin kuulolla, seuraaminen on paljon tiiviimpää ja hei, sehän pitää ihan kivaa katsekontaktiaki! Siis jopa silmiin, eikä aina vaan sinne namikäteen. Ja mä oon oppinu leikkimään sen kans. Tai siis palkkaamaan lelulla. Hyvä minä! :D Varmaan ihan simppeli juttu joilleki muille, mutta mulla on kokemusta ennestään koirista, jotka tekis mitä tahansa namin eteen niin ei oo tarttenu muuta keinoa ees miettiä. Tuo Jalin lelu on muuten oikeesti kissan lelu kun en eläinkaupasta semmosta mieleistä löytänyt ja Jali oli makutuomarina mukana ja innostu tuosta. Ei kai siinä :D

Mut just ku me ollaan päästy hyvään vauhtiin niin tottakai auto sano ittensä irti... Täytyy siis kulkea julkisen liikenteen armoilla tai kävellä hallille, mikä tarkottaa sitä että hallille ei luultavasti tuu lähettyä niinkään usein kun nyt. Hmph. Auto jää tänne porukoille ja lähetään tästä iltasella bussilla takas kohti Jyväskylää. Toivon mukaan ei oo hirveen täys linkka...

Vanhoja videoita

Mä löysin kivan sivun, missä voi hakea eri hakusanoilla vanhoja videoita. Ja tottakai piti kattoo mitä löytyy hakusanalla "dalmatian", ja tässä parhaita videoita:

Dalmatialaisten erikoisnäyttely 1939, ei oo ihan hirveesti dallut kyllä muuttunu:
:

Dallulauma 1933, kattokaa nyt miten niitten hännät heiluu :)

"They are faithful and obedient companions", köhköh

Aaaaawws, 17 dallupentua (ja blaffa emä) 1957


Tokoa vuoden 1932 malliin:

Huh, onneks nykyään keskitytään vähän ilosempaan menoon, nuo alun seuraamiset oli aika, hmm, mielenkiintosia... Siellä vilahtaa dalmatialainen vähän erilaisessa paikkamakuu treenissä.

Tän jälkeen oli pakko kaivaa muitaki tokovideoita ja onneks tässä 1937 videossa oli vähän kivempi meininki:

Kivan näkösiä sakemanneja nykyisiin verrattuna muuten!

Agilityvideoita en harmiks löytäny.

Youtube on pullollaan uudempia videoita, mut nää vanhat videot on jotenki kivoja :)

Astetta kivemmat treenit

En tiiä johtuko siitä että mä oon vihdoin oppinu, että mun on ihan turha treeneissä turhautua ton pelleilystä ja haistelusta, koska se turhauttaa koiraaki vaan lisää. Että joo, se on uros, se haistelee paikkoja. Nyt se oli jotenki paremmin hallinnassa vaikka haistelureissuja tekikin, ehkä koska

1. haistelusta ja kuuroudesta seuras vaan vihanen omistaja joka ajaa huspois jos ei tulla luo (toimii!) ja 
2. omistajan luota sai hurjasti paljosti kehuja ja nameja ja 
3. minimoidaan ne mahollisuudet lähteä rälläämään eli hihnassa/valjaissa kiinni kun ei tehdä mitään tai siirrytään paikasta A paikkaan B

Sen lisäks koska lähtöön jääminen on ollu ongelma nii testattiin jääntiä maahan ja namia eteen-> toimii! Ainakin huomattavasti paremmin ku istumaan jättäminen. Muutaman kerran vapautuskäskystä jäi kyllä namit syömättä ja joko 1. lähti suorittamaan rataa (ei haittaa!) tai 2. karkaileen puuhaan omiaan. Mutta tuntu kyllä huomattavasti toimivammalta ja tän avulla saatiin paljon kivoja lähtöjä eikä koira turhautunu jo lähdössä. Tällä jatketaan. 

Me tehtiin tänää ensimmäistä kertaa kunnollista 7 esteen rataa. Mä olin aluks että voi ei, apua, tästä ei tuu yhtään mitään. Mut Jali oli kuin olikin yllättävän kivasti kuulolla!

Rata itessään oli ihan simppeli. Ekaa kertaa milläänlailla radan osana oli pituus ja muuri, joista muuri tuotti Jalsulle vähän ongelmia ja se oli jostain syystä kivempi kiertää. Tarkoitus oli ottaa haluamilleen kohdille putkien jälkeen valssia ja persjättöä, kuitenkin niin että molempia mukaan tuli. Tuohon nelosen jälkeen taisin ottaa persjätön ennen muuria ja siinä lähti kuulema mukaan mun liikkeeseen eikä hakenu muuria. Otettiin sitte pelkkää putki-muuri pätkää ja vähän oli vaikee kyllä tuo muuri ja lähti aika helposti tuonne kutosputkelle. Otettiin myös ihan pelkkää muuria. 

Mut olin kyllä tyytyväinen rataan (vaikka radan jälkeen vähän karkaili palkkaan ite itteään) kun oletin että ei pysy yhtään hanskassa. Ja teki ihan suht hyvällä innolla vaikka ei se oo semmonen "jee pääsee tekeen agia!". Ehkä joskus. Sitä ei vaan piä päästää turhautumaan sillä sillon sillä lähtee kyllä se vähäsinki mielenkiinto hyvin äkkiä. Eli paljon palkkausta ja jeejeee vähänkö kivaa!! Jos mulla on kivaa niin todennäkösemmin koirallaki on ja jos mua ärsyttää niin arvaa vaan huvittaako koiraa. Niin ja otettiin me myös takaaleikkausta tuolla 5-7 pätkällä molempiin suuntiin. No prob. Nii paitsi se muuri. Jali hakee kyllä tosi kivasti mun mielestä putken eikä hirveesti välitä mitä mä siellä perässä teen.

Radan jälkeen tehtiin yksittäisenä esteenä vielä pussia ja keinua. Pussilla päästiin jo kangas kokonaan maassa läpi! Hyvä hyvä. Keinulla otettiin niin että vietiin koira keinun toiseen päähän kun toinen pitää keinua ylhäällä ja sitten siitä alettiin heilutella keinua koira kyydissä koko ajan namitellen. Ihan pienesti jäykisteli, mut ei mun mielestä ollenkaan pahasti. Häntä kuitenkin heilu koko ajan ja nameja söi hyvillä mielin.

Kyllä me täältä vielä noustaan :D