31 lokakuuta 2013

Epätoivoisia valssiyrityksiä

Minä en tajua valsseja. Varsinkaan tommosta valssia mitä meiän tämän kertanen rata vaati.
Elikkä valssi kakkoshypylle, persjättö kolmosputken jälkeen ja loppuradassa ei ollu mitään ihmeellisyyksiä. Minä en vain ymmärrä miten mä pystyn ajoittaa valssin niin, että ensinnäkin tosiaan rytmitän sen oikein, oon ajoissa, saan koiran kääntymään ja oon vielä iteki sen jälkeen oikeassa paikassa jatkoa ajatellen. Jalikaan ei tänään tuntunu hirveenä katsovan ohjausta. Se joka keksi valssin ei aatellu kömpelöitä, rytmitajuttomia ohjaajia, joiden koiralla on pitkä loikka. Henna ei tajua, Henna ei ymmärrä, Hennan puolesta valsseilla voitais heittää vesilintuja. Mur.

Kepit oli huonot. Yleensä kun se lähtee keppejä tekeen niin se sentään tekee ne loppuun asti, mut tänään oli ihme keskeyttelyä ja muhun tuijottelua (palkan toivossa?) eikä keskittyny ollenkaan ja hmph. Niinko toi ei ois tehny koskaan aikasemmin keppejä, kyllä sen ois pitäny parempaan pystyä. Nojoo, syytä on munki taas tehä keppejä kunnon tehotreeninä, ei voi koiraakaan syyttää kun ei ne kepit oo milläänlailla valmiit.

Sunnuntaina ois epikset, saas nähä miten meiän käy. Siellä ei onneks oo radalla keppejä :D

28 lokakuuta 2013

Omatoimisesti treenaten

Mä oon ehkä maailman huonoin omatoimitreenaaja. Tavoitteelliseen treenaamiseen kuuluis varmaan ehkä jollainlailla osana suunnitelmallisuus. Mä meen hallille, katon mimmoset esteet ja rata siellä kenties on valmiina ja sen pohjalta katon mitä teen. Samaa teen tokon kans eli mennään fiiliksen mukaan. Hallille lähdetään samallalailla ex tempore ja fiiliksen mukaan. Kuulostaa erittäin suunnitelmalliselta, eikö?

Usein tulee kehiteltyä kentällä valmiina olevaan rataan edellisissä treeneissä olleita ohjauskuvioita. Kontakteja teen kans jonkun verran yleensä yksittäisenä esteenä tai osana jotain pientä radan pätkää. Hallille mennään puhtaasti vaan pitämään kivaa ja jos siinä samalla tulee tehtyä jotain hyödyllistä (kivan pitämisen lisäksi) niin mikäs siinä. Ainoo mitä ollaan tavoitteellisesti hallilla oikeastaan treenattu on kepit ja niissäkin on ollu pieni tauko (tosin tänään käytiin tekeen keppejä eikä se ollu niitä mihinkään unohtanu). Keinua mun pitäis tehä kyllä huomattavasti enemmän, että siihen saatais enemmän rohkeutta ja vauhtia. Niin no, kyllä me ihan ajatuksella treenattiin yhessä vaiheessa myös hypylle irtoomista :D Joskus saattaa siis jopa olla jotain suunnitelmaa.

Otinpa kameran mukaan yhellä omatoimitreeni kerralla viime viikolla ja ajatuksena oli kerranki kuvata jotain pätkiä. Kuvasin enemmänki, mutta oli näköjäänsä muistikortti täynnä eikä mun kaikki pätkät siis tallentunu vaikka niin luulin... Rimat on matalat vain koska laiskuus.

Tarkennuskin on vähän pielessä, mutta mitäs pienistä. Ehkä sitä vois vaikka seuraavalla kerralla tarkistaa asian.
Tässäpä myö (korjatkaa jos oon väärässä) treenaamme vissiinki pakkovalssia. Ja lähtöönjäämistä, ihme hipsimistä perään välillä. Lopussa oli tarkotus tosiaan mennä puomille, eihän me mitään putki/puomi-erottelua olla sen kummemmin harjoteltu. Mun mielestä ne putken suut ei tuossa niin houkuttelevasti ees ollu tyrkyllä, mutta kyllähän se putkeen ennemmin vetää mitä puomille. Varsinkin kun näin videolta kun katsoo niin sinne putkelle sen aika selkeästi itse aina käännän.
Päästiinhän me onnistuneesti puomillekin :)
Mä en lähe ees arvaamaan mikä tän ohjauskuvion nimi on. Tota hyppyhässäkkää kutsutaan kai ehkä serpentiiniks? Noh, ehkä mä joskus opin :D
Laitetaas vielä tää pätkä lähtöön jäämisestä häiriössä. Tää on hyvin Jalimainen lähtöönjääminen, tiiätte mistä puhun kun oon näistä maininnu. Saatiin viereiselle kentälle tosiaan hieman äänekäs bortsu. Hyvää treeniä Jalille. Videopätkä loppu kivasti kesken ennenko radalle päästiin ja varmastikin tehtiin paras ratapätkä tällä toistolla ;)

Arvon agitreenaajat, kertokaas jos teen jotain väärin ja jos jossain voisin parantaa tai tietty jos teen ohjaukset niinku pitääkin. Ainaski koira teki aikalailla sitä mitä yritinkin :)

24 lokakuuta 2013

Viikon treenikooste

Kootusti viikon treenit.

Randomkuvituksena pienimuotoiselta dallulenkiltä puolvuotiaan pilkkuvauvan kanssa :) Minen tajuu miten Jali muka oli mulle tullessaan noin pieni! Kamera ei oikein pysyny pilkkujen vauhdissa ja multa oli säädöt vähän hukassa (siis apua, lunta ja valkoset koirat ja varjoisa paikka :P), mutta ehkä noista tunnelma välittyy. Lumihan otti ja suli jo kyllä tosin tällä viikolla valitettavasti pois...

Tiistaina tahkosimme tokoa.

Aloteltiin luoksepäästävyydellä. Tällä kertaa oli enemmän Jalimainen luoksepäästävyys. Väisti siis kropallaan, muttei tainnut kuitenkaan kokonaan nousta. Otettiin uusiks ja oli ihan ok. Tais tulla jotenki yllätyksenä ekalla kertaa. Mietin, että pitäiskö mun sille opettaa joku valmisteleva ele/käsky, että voi koiraa varoittaa, että kohta se tuomaritäti tai -setä on tosiaan tulossa käpälöimään, älä säikähdä.
Paikkamakuu. En muistanut sitä liinaa kun tuli taas lähettyä vähän viime tingassa ja unohtu, joten roikuin taas hihnan päässä. Dopperinarttu oli taas vieressä, mutta jäi melko rauhallisesti, alussa vilkuili enemmän ympärilleen, mutta lopulta tuijotteli vaan mua. Ei välittäny vaikka kouluttaja liikuskeli koirien välissä. Tässä on kyllä työsarkaa ennenko voin luottaa siihen, ettei se missään tilanteissa nousis. Tai kun vaan nousiskin ja/tai lähtis mun perään, muttako onko pakko lähteä toisten koirien luo.
Sittenpä tais olla seuraamista. Jali esitti ehkä elämänsä tähän astisista parasta seuraamista! Ainaki se tuntu siltä, en mä tiiä näyttikö se yhtä hyvältä :D Seurautettiin siis kaikki yhtäaikaa. Siis jukrat miten hyvin se piti kontaktia ja miten hyvin se meni käännökset ja teki perusasennot eikä häiriintyny hirveesti vaikka käännyttiin vasemmalle ja eellä olikin yhtäkkiä toinen koira. Voisin jatkaa hehkutusta ehkä loputtomiin... Mä oon vieläki ihan fiiliksissä sen seuraamispätkistä treeneissä, se ei edistäny, ei seilannu, se piti kontaktia! Muutenkin sen kontakti on parantunu ihan älyttömästi. Ihan siis perusasennossaki. Se kontakti kestää pidempiäkin aikoja eikä se koko ajan vilkuile esim namikättä tai muualle. Ja miten se pitää kontaktia odotellessakin vaikken periaatteessa sitä vaadi (vaikka käskyn alla se sivulla yleensä istuukin). Vierustoverikin kehu miten kivaa kontaktia se pitää :)

Jäävät oli vähän blaah. Jopa se seisominen kun jostain syystä piti valua perään. Elä anna koiran valua, vahvista pysäytystä vaikka mieluummin kädellä, että saadaan napakka ja terävä pysähtyminen.

Luoksetulo ok. Tosin lopussa pompahti sivulle niin, että olin kaatua (no, vauhtia ei ainakaan puuttunu). Vähentää varmaankin kokeessa pisteitä? Mä en tiiä miten tuota korjata ilman, että vauhti kärsii? Ohjata kädellä sivulle? En kerenny kysyä kouluttajalta kun palkkailin koiraa ja oli jo toisen koiran vuoro ja sit se jo unohtu ja jäi. 
(No ihan vähän leikin kuvanmuokkauksella)
Este ei ollu tällä kertaa kammottava. Otettiin vaan pelkkä hyppy, josta heti palkka eikä vaadittukaan sen kummemmin seisomista.

Loppuun tais olla joitain paikallaoloharjoituksia. Toko on muutes loppujen lopuks aikas kivaa :) Jalikin on kentällä aina ihan täpinöissään!
----------------------------------
Tänään aksailtiin.

Uutena ohjauksena sylikäännös ja rata kutakuinkin tällainen, rimat tällä kertaa 55cm:

Sylikäännös siis tuohon kakkoselle ja neloselle. Eli odotellaan esteen vieressä katse koiraa kohti ja esteenpuoleisella kädellä pyöräytetään koira esteen yli.  Tääki oli hauska ohjaus :) Kutos-seiska väliin sai tehdä haluamansa ohjauksen. Saatiin heti ekalla hyvät sylikäännökset. Tuon 6-7 välin tein vähän go with the flow fiiliksellä kun se tuli jotenkin tosi yllättäin niin ei ollu ehkä ajatus täysin mukana :D Käännös venähti vähän aina pitkäks kun joku (krhm) ois taas voinu yrittää olla ajoissa. Ennakointia ennakointia :P

Loppusuoran jälkeen uudella toistolla meinas vetää ton kakkosen väärin päin ja sitte alko myös tuo neloshyppy tökkiä. Jostain syystä se ois Jalin mielestä pitäny hypätä toisinpäin eikä tahtonu tulla ohjaukseen. Tosin vedin sen pari kertaa tätä ennen ehkä iteki vahingossa väärältä puolelta kun olin vissiin liian ajoissa (kuvitelkaa!). Se oli kyllä tänään jotenki muutenkin vähän vaisu. Näin jälkiviisaana oisin voinu palkata sen välissä vaikka pallolla ja muutenkin ois voinu palkata useammin ja tehdä enemmän osissa. Jotenki oli Jalsusta blaah mennä samoja esteitä koko ajan ja ehkä korkeemmat rimatki ärsytti, tiedä häntä. Tunnollisesti se teki, mutta jotenki ei samanlaisella sykkeellä mitä esim viime treeneissä.

Otettiin vielä kierroksen jälkeen parit kontaktit A:lla. Nämä ok, hitaastihan se alas tuppaa tulemaan, mutta pääasia, että jää kontaktille.

Kuhan jaksaisin niin mulla ois omatoimitreeneistä vähäsen videomateriaalia, mutta ei nyt millään jaksa alkaa niitä lataileen. Ehkä jossain vaiheessa.

17 lokakuuta 2013

Puolittain pakolla valssaten- tai jotain sinne päin

Ensinnäkin, treenien aikana satoi lunta <3
Toisekseen, Jali oli tänään treeneissä hieno! <3

Ideana oli tehdä siis puolivalssi (vai pakkovalssi? Mä tuun hulluks näitten termien kans...) tuohon kakkoshypylle, ensin oikealta puolelta, sitten vasemmalta (ratapiiroksessa suluttomat numerot). Pikaisella googlettelulla päädyin siihen tulokseen, että tehtiin pakkovalssia :D Oikea puoli oli helpompi ja siinä saatiin ihan superhienoja käännöksiä ja toistoja lopulta! Silleen, että mustaki tuntui, että olin ajoissa  ja koira teki just eikä melkeen niinku mä ohjasin. Näitä onnistumisia itelleki ois kiva saada useamminkin.

Vasen puoli oli vähän vaikeampi. Siinä ei keretty saada käännöksiä niin sujuviksi mitä ne saatiin oikealla puolella, mutta parempi vaan, ettei alettu jankata kun tehtiin nää kaikki harjotukset tällä kertaa putkeen. Kerran hyppäs tässä kakkosen väärästä suunnasta, mutta sekin meni varmasti ihan mun piikkiin. Kyllä se siis aina oikeaan suuntaan hyppäs, mutta tuppas valumaan liikaa kakkosen taate. Täytyy treenailla näitä vielä itekseen, jotenki oikeastaan tosi kiva ohjaus!

Tän jälkeen katottiin tota (1)-(4) pätkää. Jätettiin koira lähtöön, mentiin ite putken puoliväliin kutsumaan koira ja lähdetään heti itse liikkeelle kun koira on saanut lähtöluvan. Ja taas molemmilta puolilta. Jali haki ihan ihmeen hienosti tuon kakkoshypyn jo ekalla toistolla vaikka mulla olikin kiire jo eteenpäin enkä kattonu ollenkaan koiraa. Piti varmistaa Sannilta lopussa, että hyppäskö se sen kakkoshypyn kun en oikeesti ollu varma :D Seuraavilla toistoilla muistin pitää sen katseen siinä koirassakin.

Oikeakaan puoli ei yllättäin tuottanut ongelmaa eikä vetäny ykköshypyltä suoraan putkeen vaikka se ois siinä linjalla ollutkin ja miten monet muut koirat teki. Aijaijai miten olin ylpeä pilkusta! Me ollaan jonku verran käyty itsenäisesti treenaan hypylle irtoomista ja sitä itsenäistä suorittamista ja ehkä se on jopa auttanu. Min lilla pojke är so fin!

Muutaman kerran viimesillä toistoilla otti ehkä häiriötä viereiseltä kentältä ja/tai meinas varastaa eli nous lähdössä, mutta sain sen komennettua kauempaa takas paikoilleen ja käytyä sitten palkkaamassa kun pysyi. Ei hajonnu siis pakka kummaltakaan. Se on kyllä vähän semmonen, että jos sen päästää varastamaan niin voi olla varma, että siitä tulee sille pian tapa. Toisin sanoen mun pitäis muistaa olla tiukka noitten lähtöjen kans...

Liekö viimesiä sula maa kuvia hetkeen? (mur, panta kaulassa)

Loppuun vielä yksittäisenä esteenä pituutta. Otettiin vaan yhet toistot molemmilta puolilta, turha tehä liikaa toistoja kun este on kuitenkin tuttu ja alla oli ihan tarpeeks toistoja. Pituus on ihan piece of cake. Sanni oli palkkaamassa ihanalla pallolla, mikä aiheutti pilkulle vähän ylimääräisiä ongelmia lähtöönjäämisessä kun palkalle ois ollu niin kiirus. Jäi kuitenkin, mutta oli kyllä ihan intopiukeena. Se palkkaantuis tuolla pallolla kyllä kans tosi hyvin, mut mä oon ollu vähän varovainen sen kans kun pelkään, että hajoo pakka käteen hallinnan suhteen jos sillä nousee kierrokset ton pallon takia. Helpompi pitää koira hallinnassa kun palkkaan sen namilla. Ehkä tää on taas näitä mun pään sisäsiä ongelmia, hienosti se tänäänki toi pallon aina mulle takas ja oli hyvin kuulolla. Mitä nyt lähtöön oli vähän hankalampi jäädä pallon takia. Kyllähän se  pallo virettä nostaa, mutta ei se nyt välttämättä aina huonokaan juttu ois. Pallopalkka toimii hyvin esim. kepeille, mille se oikeesti tarttee enemmän nopeutta.

15 lokakuuta 2013

Käännös vasempaan, mars!

Tänään tokoiltiin taas. Paikalla oli vain kaksi muuta koiraa meidän lisäksi, joten saatiin oikeastaan yksityisopastusta :) Ei ollu haukkuvia koiriakaan häiritsemässä, joten Jali teki tosi hyvällä fiiliksellä ja hyvällä vireellä!

Kuvituksena random syksykuvia. Super nätti syksy ollut kyllä :)

Saatiin ennen treenejä iso sakemannisekoitus(?) päälle juuri kun Jali hyppäs alas autosta. Huomasin koiran kyllä kauempana, mutta en huomannut, että koira olikin flexissä ja siitähän se ampaisi rähisten Jalin päälle. Tosi äkkiä oli tilanne ohi, sain ängettyä jalkani väliin eikä kellekään käyny mitenkään. Ensin odotin, että koiran hihna loppuis, mutta eipä se flexi tosiaan heti lopu kesken. Jarraavan flexin ääni ei muuten oo mitenkään mukava siinä vaiheessa kun iso koira on tulossa kohti ja se jarru siinä flexissä on tosiaan yhtä tyhjän kanssa kun +30kg massaa päättää rynniä eteenpäin. Eniten tais tilanteesta kuitenkin säikähtää flexin toisessa päässä oleva vanha mies, jolle tilanne tais tulla aika yllätyksenä. Jali ei ollu tapahtuneesta moksiskaan, se ois tahtonu tapahtuneen jälkeenkin toisen kans vaan leikkimään. Se on välillä tommonen vajakki toisten koirien kans :D

Ei jäänyt pilkulle siis mitään hampaankoloon moisesta välikohtauksesta. Kentällä olikin meille uus kouluttaja. Aloteltiin taas paikkamakuusta, mutta kunnon välimatkoilla eikä siis rivipaikkamakuuna. Jali jäi huomattavasti viime kertaa levollisemmin, mutta en kuitenkaan tohtinut jättää sitä ilman hihnaa. Pitää ottaa ens kerralle vaikka liina mukaan niin saan vähän enemmän etäisyyttä eikä pilata kenenkään paikkamakuuta hölmöilyn takia. Jäi siis ihan siivosti eikä noussut, mutta tuijotteli kyllä toista koiraa, joka ei tahtonut pysyä paikoillaan. Kehumalla ja useasti palkkaamalla yritin pitää huomion itsessäni. Uskoisin, että ois pysynyt tällä kertaa paikalla vaikka oisinkin jättänyt, kun jäi maahan kuitenkin huomattavasti matalemmalla vireellä kuin viime viikolla eikä näyttänyt kertaakaan siltä, että ois lähteny vaikka vähän tuijottelikin.

Paikallaoloa ja perusasennon kontaktia katottiin myös niin, että kouluttaja häiriköi kiertämällä koiraa ja juoksemalla ympäriinsä. Perusasennossa kouluttaja tuli eteen taputtamaan (kevyesti) käsiään ja kierteli ympäri. Jali on niin hölmö välillä kun se luulee tehneensä jotain tosi pätevää ja ansaitsee mielestään palkan. Se ottaa oikein semmosen tomeran ja keskittyneen ilmeen ja kattoo, että "huomaathan, huomaathan, kato miten hieno mä oon, kato miten mä en välitä tuosta yhestä häiritsijästä ollenkaan" :D Tätä ennen se tietenkin vilkaisee ensin häiriötä ihan vaan vahingossa.

Seuraavaksi luoksetulo "kujassa" (kahden koiran muodostama kuja :D). Jäi hyvin lähtöön (heh, miten niin aksatermi) ja tuli vauhdilla sivulle eikä välittänyt muista koirista. Tämä oli oikein hyvä :)

Sitten katottiin seuraamista ja harjoteltiin erityisesti vasemmalle käännöstä. Ensinnäkin sain huomion korjata vasemman käden paikka lähemmäs kroppaa. Mä oon ollu vähän epävarma missä sitä pidän kun mä pelkään, että husin sillä koiraa. Oon siis pitäny reilusti irti kropasta, minkä takia koira ensinnäkin seilaa hirveesti ja toisekseen, se kuulema voidaan kattoa kisoissa pakotteeks eli alentaa pisteitä. Opinpa siis taas uutta. Paremmin meni kun korjasin käden. Nyt kun mietin, niin paremminhan se seuraa kun mulla on ollu lelu kainalossa. Oon miettiny, että se johtuu nimenomaan siitä lelusta, mutta enhän mä aina edes näytä, että laitan sen kainaloon niin ehkä se tosiaan on se käden paikka.

Vasemmalle käännöksistä sanoinkin, ettei olla hirveesti tehty. Saatiin alussa yleisesti vasemmalle kääntymiseen vinkkiä kehittää sitä takapään käyttöä eli esim treenata peruuttamista. Sen jälkeen tehdä pientä neliötä, jonka kulmissa kartiot, joita koira joutuu väistää eli käyttää sitä takapäätä ettei osu kartioihin. Tai sitten suurempaa neliötä ja palkata käännösten jälkeen, joko perusasentoon tai heti kun käännös on tehty. Kun päästiin näyttämään itse käännöksiä niin Jali kuulema käyttääkin tosi hyvin takapäätään(!), muttei vielä osaa yhtään ennakoida käännöksiä. Toisin sanoen mä lähes tulkoon kävelen koiran päälle. Tähän saatiin vinkkinä lyhentää omia askelia ennen käännöstä ja näin yrittää kertoa koiralle, että käännös tulossa. Ja kun enemmän tehdään käännöksiä niin osaa muutenkin paremmin seurata ja lukea millon on tulossa käännös.

Viimeisenä maahanmenoa seuraamisen yhteydessä. Näytin ensin miten ollaan tehty eli vahvalla käsimerkillä, jolloin helposti menee vinoon. Neuvoksi saatiin tehdä peruuttamalla maahanmenoa käsimerkillä kun siinä koiran tekniikka on kohdillaan ja tekee nopeaa (kiitos Marikan vihjeen!) ja kun näin saadaan maahanmeno nopeaksi lopulta ilman käsimerkkiä niin voidaan lähteä yhdistämään sitä seuraamiseen. Ihan fiksulta kuulostaa. Helpompi häivytellä käsimerkkiäkin tuon peruuttamisen yhteydessä kuin että se yhdistettäisiin seuraamiseen. Toisekseen kehotti testaamaan toimisko lyhyempi käskysana nopeuttajana eli esim terävä "ma", jos vertaa, että käsky on "maaaahan". Testataan.

Mii sou proud "pienestä" tokopilkun alusta :)

13 lokakuuta 2013

Metsän miehet

Pieni miniloma kotikotona kun tuli taas kiusattua ala- ja yläkoululaisia. Miten ihanaa onkaan lenkkeillä paikoilla, jossa ei tartte koko ajan kytätä josko joku tulee vastaan! Väittäisin, että Jyväskylän metsäpolut on aika hyvin koiraihmisten tiedossa ja koko ajan saa olla varuillaan tuleeko mutkan takaa joku vastaan.

Lenkkiseurana Laku 12v, Pablo 9v ja junnuosastoa edusti tollo talmaatti Jali 2v. Tällä kokoonpanolla on lenkkeilty aikasemminkin ja musta on hienoa miten nää kolme urosta tulee niin hyvin juttuun keskenään.

Kuvat kännykkälaatua, mutta ei anneta sen häiritä.
Suurin osa Jalin ja Pablon yhteiskuva yrityksistä on tätä luokkaa
koska Jalin mielestä Pablo on ihana!

video

Pablo ei oikein lämmenny Jalin yrityksille :D Onneks Pablolla on pitkä pinna, multa ois menny monesti hermot...

10 lokakuuta 2013

Hei me tokotaan!

Tai ainakin jotain sinne päin.

Me ollaan jouduttu skippailla muutamat aksatreenit nii tulee nyt vaihteeks näitä tokojuttuja :D

Käytiin tosiaan tiistaina siinä edistyneempien ryhmässä. Oli aika, hmmm... tomera täti ohjaajana. Sanotaanko nyt näin, että pienellä suodattimella piti kuunnella ohjeita, ainakin näin vähän pehmeämmän koiran omistajana. Suositteli mm. ihmisaralle koiralle (ei meille vaan toiselle koirakolle) sitä, että koira pitäis pitää kiinni pitäen paikoillaan (esim luoksepäästävyyden aikana) ja opettaa näin sietämään vieraan kosketusta. Nojoo, jotkut koirat voi ehkä huomataki, että eihän tässä ookaan mitään ihmeellistä, mut mä voin kuvitella minkälaiset traumat Jali sais tommosesta käsittelystä. Musta tuntu, että mä oon ihan kukkahattutäti kun kuuntelin joitain vinkkejä :D Onneks suurimmaks osaks oli kuitenkin ihan fiksuja neuvoja.

Aloitettiin luoksepäästävyydellä ja Jali yllätti ihan 100%! Se teki ihan kympin arvosen luoksepäästävyyden ja istu tyynesti sivulla! Toki pidin ite tarkasti koiran huomion makupalassa ja tahoin siltä katsekontaktia, mut kuitennii. Anto ohjaajan ihan kunnolla rapsutella rinnasta ja kyljestä, mitä nyt vähän ehkä nyrpisteli, että mitä tuo yks tuossa hiplaa. Mut ei liikkunu, ei väistäny, piti enimmäkseen nättiä kontaktia! Mä katoin oikeesti Jalia, että et oo tosissas, mitä tää nyt oikein on :D Tästä on hyvä jatkaa.

Seuraavaks paikkamakuu. Vieressä oli iiiiihana dopperinarttu ja lähellä haukkuva valkkari. Jäi tosi levottomasti eli jäin lähelle, mut pudotin hihnan maahan ajatuksena, että kerkeen astua hihnan päälle jos lähtee. Noh, en kerenny. Vierestä lähti yks koira omistajan perässä veke, reunalla haukku valkkari, toisella puolella ihana narttu. Oli ihan liikaa pienen pojan kestettäväks ja lähti tervehtimään dopperia. Murr. Oma vika kun en pitäny siitä hihnasta, harmittaa kun pilattiin toisen paikkamakuu. Otettiin uusiks ja pysyin tällä kertaa visusti hihnan päässä kiinni. Oli levoton, mutta pysyi maassa. Otin lyhyen pätkän ja palkkailin usein kun vaikutti ees vähän levolliselta. Ei tahtonu malttaa keskittyä kun kerran pääsi rillutteleen ja tervehtimään toista koiraa...

Sittenpä tehtiin jotain paikallapysymisharjotuksia ja käsittääkseni tunnarin ja noudon alkeita. Noudosta sen verran, että taisteli kivasti vieraan kans noutokapulasta eikä epäröiny tarttua vähän painavampaan kapulaan :) Ja estettä, mikä oli Jalista kummallinen ja hais oudolle ja hypyn jälkeen hihna ahdisti eikä voinu jäädä seisomaan kun kentällä haukkuva koirakin oli ihan kamala ja nii...

Seuraamista otettiin kans, alussa oli aikamoista sunnuntaikävelyä, mutta paransi kun hokas, että ainiin tää oli tätä. Seisomaan jääminen oli hyvä, jäi hyvin ja rauhallisesti vaikka tehtiin yhtäaikaa rivistä lähtien ja komentaen. Uskalsin jopa jättää sen ja päästää hihnasta kun jäi niin rauhallisesti ja selkeesti keskitty. Maahanmenossa ne kyynärät ne kyynärät...

Lopussa lisää paikkaharjotuksia ja perusasentoharjotuksia, oli ihan näppäriä. Niin ja luoksetulo (rivissä "aaltona", lyhyehköllä matkalla), mikä oli kans hyvä. Pilkku oli tosiaan jo tähän mennessä saanut työmoodin kunnolla päälle ja keskitty. Ainoostaan harjotus, jossa ringissä jätettiin koirat naama ringistä ulospäin maate ja ite tultiin keskelle selkä koiraan päin oli Jalille liikaa ja nous istumaan (mut hei, vaan istumaan!), mut muuten oli hieno. Olipa muuten kuumottavaa olla selkä selin koiraan päin (hihnassa kiinni) eikä mitään käsitystä mitä se siellä tekee. Voihan BH:n paikkamakuu...

Huomioita:
- Haukkuvat koirat on Jalille ihan hirveen suuri häiriö. Jostain syystä ahdistuu välillä ihan hirveesti jos jossain lähellä haukkuu toinen koira ja menee ihan epävarmaks ja vaikeeks.
- Alussa ei taho malttaa keskittyä, muista silti vaatia äläkä päästä haistelemaan maata tai muuten häsläämään -> käskyn alle!!
- Hitaasti sen paikkamakuun kanssa...
- Liikkeestä maahan! Vaikka se onkin ikävä liike nii ei se siitä mikskään muutu jos sitä ei treenaa :P
- Estehyppyyn varmuutta ja rutiinia (niinku nyt oikeestaan vielä kaikkiin liikkeisiin)

Marraskuun alussa ois möllitokot. Uskaltaiskohan...? Voi olla, että ei :D

06 lokakuuta 2013

Alokasluokan tokoliikkeet

Katsaus meidän ALO-luokan liikkeisiin. Josko mä iteki pysyisin paremmin perillä missä mennään. Olin viime tiistaina taas siellä tokoryhmässä ja totesin, että ens viikolla käyn kattomassa sitä jälkimmäisen ryhmän meininkiä. Kun tuo yllättäin toimiikin häiriössä ihan hyvin ja tarttettais enemmän noihin ite liikkeisiin vinkkejä ja ehkä enemmän haastetta kuin mitä tuolla alkeisryhmässä on tarjolla.
Luoksepäästävyys
En tiedä, tätä ei oo tullu treenattua. Mun visioissa se luultavasti tuomarista riippuen joko nousee vastaan tai väistää tai molempia. Luultavammin väistää. Tää ei tuu olemaan Jalin kans mikään läpihuutojuttu vaan uskon, että tätä joutuu ihan oikeesti treenaamaan.
Paikalla makaaminen 
Itsekseen häiriöttä jää hyvin ja jaksaa olla. En tosin koskaan oo jaksanu tarkalleen kellottaa aikaa, mutta sinnepäin. Häiriössä ollaan tehty hyvin lyhyitä pätkiä palkaten. Kunnon rivipaikkamakuuta ei olla tehty. En välttämättä usko, että tässä on hirveetä ongelmaa jos paikkamakuuseura ei oo hirveen levotonta. En lähe arvuuttelemaan.

Seuraaminen kytkettynä/taluttimetta
Enemmän ollaan varmaan treenattu ilman hihnaa. Käännökset on varmaan varsin rumia, mukana se kyllä tulee mut noh. Hirveesti ei toisaalta olla käännöksiä tehtykään kun mulla on joku asenneongelma niitä kohtaan. Mä en vaan ymmärrä vasemmalle käännöstä ja sitä miten koiran pitäis se osata kääntyä nätisti... Kontakti on paikoitellen tosi hyvää, mutta tippuilee välillä, varsinkin  lähdössä. Kovempi vauhti ei tuota ongelmaa. Seuraaminen on välillä liian väljää ja poikittaa välillä ja perusasennot välillä vinoja, harvoin jättää niitä kuitenkaan tekemättä. Tai sitte se seuraaminen on liian tiivistä ja painaa päälle :D Välillä toisaalta mun mielestä hirmu nättiä seuraamista! Työsarkaa tässä on vielä kyllä, mut koiran fiilis on yleensä tosi hyvä nii en oo jaksanu nipottaa (yksi syy miksei me varmaan koskaan tulla saamaan kympin seuruuta kun mä en vaan jaksa nillittää "pikku"seikoista). Toisaalta tuo poikittaminen johtu puhtaasti mun tavasta palkata se oikeesta kädestä. Parantunu jo nyt hirveesti ku oon korjannu palkkausta. Jos mulla on agilityssä viha-rakkaus-suhde keppeihin, niin tokossa se on seuraaminen...

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 
Ihan alkutekijöissään. Hyvin voimakkaalla käsi- ja kroppa-avulla onnistuu. Oon yrittäny saada sitä oikeeta ja nopeeta maahanmenotekniikkaa tuolle, mut tahtoo herkästi jäädä kyynärpäät ylös tai menee tosi hitaasti. Mä en tiiä miten tää tuntuu niin paljon hankalammalta ku seisominen. Treeniä treeniä...

Luoksetulo 
Tulee hyvin sivulle, perusasentoon välillä turhaan pompahtaen. Vauhtia vois olla lisää, tehtiin jossain välissä luoksetulosta pysäytyksiäkin mikä sitte alko näkyä vauhdissa kun ennakoi pysäytystä... Vauhtiluoksareita siis meille!
Seisominen seuraamisen yhteydessä 
Tää on harjotteluun nähden oikeestaan tosi hyvä! Paremmalla mallilla mitä maahanmeno. Tarttee multa pienen hidastuksen, muttei käsimerkkejä. Jää mun mielestä tosi napakasti paikoilleen ja malttaa pysyä vaikka kävisinki kääntymässä takana. Ei valu pysäytyksessä yleensä ollenkaan eteenpäin, välillä vähän tuppaa kuono käymään maassa, mut noo...

Estehyppy
Tätä ollaan tehty kunnolla ehkä kerran hallilla. Ensimmäisellä toistolla pieni agipilkku ei ymmärtäny miks mä jään seisoskelemaan lähtöön eikä tahtonu irrota esteelle ja sitten kun irtosi oli jo etsimässä että minnes se rata tästä jatkuu :D Käytiin jättämässä esteen taate namikuppi ja johan alkoi lyyti kirjottaa! Muutaman toiston jälkeen onnistui jo ilman namikuppia ja maltto hyvin jäädä seisomaan ja odottamaan mua. On se välillä aika fiksu! Edelleen tarttee multa esteelle irtoamiseen pienen käsimerkin eli treenattavaa toki on, mutta siihen nähden mitä ollaan tätä tehty niin tosi hyvä. Uskoisin, että tän saa kyllä nopeesti kuntoon kunhan vaan viittis.

ALO-luokassa ei ees oikeestaan oo hirveen vaativia liikkeitä! Oman haasteensa tottakai tuo tietty liikkeiden kasaaminen yhteen, siirtymien opettelu, palkattomuus, vireen kesto ja säätely... Mahdotontako? Nääh, ei mikään oo mahdotonta :D

Lisäks ollaan tehty vähän kaukoja ja naksuteltu noutokapulan pitoa. Tollo pilkku ei malta pitää kapulaa paria sekuntia kauempaa suussa, mä en tiiä miten mä saisin sille siihen lisää kestoa... Lisäks tuppaa pyörittelemään sitä vähän suussa noudettaessa. Hmmmph. Kun ei se vaan pysy siellä suussa.

Jos tollo emäntä jaksais treenata vähän ahkerammin niin mä luulen me voitais olla hyvinkin kisavalmiita mahdollisesti ehkä ahkeralla treenaamisella jo tän vuoden puolella. Vajaan kahden kuukauden päästä ois Jattilassa kotikisat, mut taitaa tulla meille kuitenkin ihan liian nopeeta :D Mut ehkä ens vuonna...

02 lokakuuta 2013

Elämä puolikuurona?

Mä oon tällä hetkellä viittomakielen alkeiskurssilla ja koska siellä on käsitelty myös ihan kuurouden vaikutusta elämään ylipäätään niin joku puolikuuro pilkullinen pamahti mulle mieleen.
Mistä se kuului?
Koira ei tietenkään voi itse kertoa miltä elämä puolikuurona tuntuu, mutta tässä joitain poimintoja, joita toispuoleisesti kuulevat ihmiset ovat puolikuuroudestaan kertoneet:

"Itse en edelleenkään osaa suunnistaa äänen mukaan ja siitä syystä on esim. muistettava mihin kännykän jätät, että tietää mistä etsii, toki suunta löytyy, mutta en tosiaan tiedä missä lähellä se soi jos ei näy."

"Äänien suunnan kans on vaikeaa--"

"--tää kuuleva korva on mulla ns. ääniyliherkkä--"

"Joskus jos on kova meteli niin vaikee erottaa puhetta--"

"--pienikin taustamelu niin en saa selvää puheesta"

"Suuret salit ja muut yleiset paikat on myös hankalia, siellä ei tahdo saada mitään selväää mistää puheesta"

"Kaikki äänet sekoittuu tuossa kuulevassa korvassa, ja monet äänet häiritsee todella pahasti."

"Kovat äänet häritsevät ja en tiedä mistä jotkut äänet tulee.Siis suuntakuulo puuttuu kokonaa."

"Itse kuulen normaalisti enkä edes huomaa kärsiväni kuuroudesta muutoin kun meluisassa tilassa jos vielä keskustellaan "väärällä" puolella korvaa, se tuottaa hankaluutta sekä ulkona liikenteen melussa teettää vaikeuksia"

Kommentit poimittu keskusteluista klik ja klik.
Suuntakuulon puuttumisen huomaa ihan arjessa Jalin kanssa. Ei aina tosiaan äänen suuntaa hahmota ja esim metsässä jos oon koiralta hukassa on parempi, että olen hiljaa ja annan koiran etsiä nenällä ja silmillä kuin että yrittäisin huutaa koiraa luokse. Monesti mun huutamiset sekottaa koiraa entisestään. Se tulee kyllä kutsuttaessa ihan normaalisti luo, mutta jos en olekaan enää siellä missä pilkku olettaa mun olevan eikä näe mua niin saattaa hämääntyä.

Mut jäin miettimään, huomaako Jalissa kovassa metelissä eroa, esim hallilla. Kuinkahan paljon koiran puolikuurous eroaa ihmisen toispuoleisesta kuulosta? Se ottaa hirveesti häiriötä kyllä tietynlaisista äänistä ja helpoiten sen huomion saa takaisin koskettamalla mitä huutamalla. On selkeästi välillä hämillään joistain äänistä kun ei ymmärrä mistä ne tulee ja reagoi kyllä ääniin ylipäätäänkin herkästi. 

Erityisesti mietin sitä, voiko olla mahdollista, ettei se aina hälinässä kuule tai paremminkin saa selvää mitä mä sille käskytän? Kun oon välillä miettinyt sekoittaako se paikka käskyn ja seuraa käskyn. Varsinkin jos ollaan tehty lähiaikoina paljon seuraamista, niin saattaa hallilla nousta lähdössä ylös ihan niinkuin olisi lähdössä seuraamaan. Toisin sanoen, ehkä se arvaa mitä mä pyydän, lähtötilanne molemmissa on kuitenkin sama? En tiiä, mutta täytyy oikeesti näyttää sille paikka käskyyn myöskin se käsimerkki niin ei pitäis tulla ainakaan epäselvyyksiä. Toisekseen oon yrittäny muistaa aina seuraamiseen lähdössä lähteä vasemmalla jalalla ja muuten oikealla, mutta sitä en osaa sanoa miten osaa tätä vihjettä lukea ja kuinka systemaattisesti muistan sitä agilityn lähdöissä noudattaa.

Kaikkea ei tietenkään voi laittaa koiran kuulon syyksi (josko mitään), mutta ei varmastikaan oo pahitteeks käskyttää selkeästi ja käyttää niitä käsimerkkejä aina kun mahdollista.