Sä kerkeet kun vaan juokset!

Piettiin tällä viikolla tuplatreenit, keskiviikkona rästitreenit ja torstaina viikkotreenit. Piiiiitkä postaus siis tiedossa :)

Keskiviikon treenien aiheena oli persjättö ja tuttuun tapaan loppusuora.

Elikkäs persjättö 3-4 väliin. Ja sehän lähti sujumaan yllättäin tosi hyvin! Eli kun törkkäsin (tai työnsin, en tiiä kumpi on korrektimpi termi :D) koiran kakkoselle niin kerkesin hyvin kolmosen jälkeen persjättöön ja koira kääntyi tosi hyvin kolmoselle. Jee :) Tätä oisin voinut hyvinkin käyttää viime Jatpailuissa, jossa radan alku oli ihan samanlainen, mutta eipä käyny tämmönen vaihtoehto edes mielessä.

Kontaktit hyvät, tai no, hyppihän se sitä ylösmenokontaktia taas yli. Se koiran rytmin muuttaminen toimi ihan hyvin kunhan muistin sen tehdä. Koitetaan jatkaa sillä. Jali rakastaa kontakteja, se on tarjoomassa niitä joka kerta jos vaan mennään lähellekään A:ta. Ehkäpä kun sieltä saa yleensä takuuvarman palkan :D

Loppusuorahan on hyvä, kunhan se näkee, että siellä on joku palkkaamassa. Kun otettiin niin, ettei suoran päässä näkynytkään ketään niin veti 10 hypyn jälkeen Sannin luo, joka oli sivummassa valmiina heittämässä palkkaa. Nii-in, kun se luulee saavansa sen palkan sieltä missä joku seisoo. Häiriötähän se otti viime epiksissäkin kun meinasi mennä ratahenkilön luo, joka oli aikalailla loppusuoran näköisen pätkän päässä. Ja muutenkin selkeästi on välillä menossa hakemaan palkkaa jos huomaa Sannin seisoskelemassa sopivasti esteen takana. Ihan hyvä idea ois tosiaan treenata niin, että kanssatreenaajat kököttää radalla "ratatyöntekijöinä" häiriönä. Oppiipahan pilkku, ettei kaikilta ihmisiltä sitä palkkaa tipu vaan kannattaa välillä katsoa mitä se kartturi tekee. Ja loppusuoran päässä ei enää pönötäkään ketään vaan palkka lentääkin jostain muualta.
-----------------------------------
Samalla teemalla jatkettiin myös torstaina eli tänään ja rata oli tällä kertaa kutakuinkin tällainen:

 Tällä kertaa "alkusuora", Jalilla nyt ei ole minkäänlaista ongelmaa suunnata kohti putken suuta ;) Putkelta oli tarkoitus ottaa koira haltuun oikealla kädellä ja linjata sitä vähän tuonne 6-hypylle seiskahyppyäkin ajatellen. Seiskan jälkeen siis persjättö. En tiiä minkä ihmeen takia mä olin ihan hukassa tuon putken jälkeen, että millä kädellä mun pitääkään ottaa se koira niin tuli vähän häslättyä :D Persjättökin oli tällä kertaa jotenkin vaikeampi, ehkä kun 6 ja 7-hypyn välimatka oli pidempi (mikä ei kyllä kuvasta nyt näy), niin ei voinut vaan tyrkätä sitä koiraa kutoselle vaan sun piti muistaa ohjata se myös sinne seiskalle, ettei tuu välistä ohi ja sitten en jotenkin mukamas kerennyt persjättöön. Lähti se siitä sitten lopulta sujumaan.

9-hypyn jälkeen Jali yllättäin ampaisi putken suulle, jonne tosin sen ehkä ohjasinkin. Sitten kun aloin ajatella "ei putkeen, ei putkeen" niin arvatkaas mikä mun seuraava käskysana 9-hypyn jälkeen oli? "Putk... eiku Aaaa". Ette varmaankaan arvaa, minne se koira suuntaa? Päästiin me A:lle kun mä sain itteni kasaan, tosin tahdoin sitten ehkä unohdella rytmittää sitä koiraa ylösmenolle...

Toisella kiekalla tehtiin sama toistepäin. Nyt persjättö 3-4-hyppyjen väliin. Niin, se kolmonenkin piti tosiaan muistaa ohjata. Ja linjata se koira putken jälkeen 7-hypylle. Saatiin loppusuora sujumaan lopulta vaikka palkanheittäjä ei ollutkaan suoran päässä vaikka ekoilla toistoilla piti tottakai käydä tarkistamassa sivussa seisova palkkatäti ja unohtaa hypätä välistä muutamat hypyt.

Se sai muuten viereiseltä kentältä yllättäin toisen koiran kimppuunsa. Tai Jalihan ois ottanu ihan iisisti tilanteen, mutta tollerin piti vähän ärhännellä. Ihana Jali, jolta ei kadonnu treenimoodi siltikään. En odottanutkaan, että se tilanteesta mitään traumoja ois saanut, mutta arvelin, että se vois alkaa ettiä sitä toista koiraa kentältä ja unohtaa mitä oltiinkaan tekemässä. Se jatko treenejä niinkuin mitään ei ois tapahtunu :)

Jali on kyllä ihan paras ja niiiin hieno ja se tosiaan lukee ja tulee mun ohjauksiin tosi hyvin. Mikä tottakai ois tosi hyvä juttu jos ohjaaja hallitsis kehonsa ja ohjais oikein. Monestikohan mä kuulen treenien aikana, että "koira teki ihan oikein, sä ite sen sinne ohjasit". Mulla on vakaa uskomus, että mä joskus vielä opin hallitsemaan käsiäni. Ja jalkojani. Ja yläkroppaani. Ja katsettani. Ja pikkurillini asentoa... Niin ja ehkä sitä ääntänikin vielä. Ja ymmärtää ja sisäistää (tai ennen kaikkea toteuttaa...) se +1 este ajattelu eli linjata koira oikein seuraavalle esteelle ja valita ne ohjaukset sen perusteella. Joskus.

Nojoo, tärkeintä on kuitenkin että meillä molemmilla on ainakin hauskaa! :)