11 lokakuuta 2014

Pitkästä aikaa aksatreeniä

Kokkolaan kulki matkamme keskiviikkona, kohti KiltAreenaa ja meidän agilityn talvikauden treenialoitusta. Ihan hieno halli ja kivalla paikalla, tuli ihan Jattila mieleen kun takapihalta lähti hyvät lämppämaastot kun siellä kulki Jyväskylän tapaan pururata. Ja kun halli vielä oli samankaltainen valkoinen hökötys niin oih ja voih kun tuli melkein Jattilaa ikävä.
Rata oli kutakuinkin yllä olevan mukainen paitsi että ykkönen hypättiin kyllä toisesta suunnasta. Rata olisi jatkunut vielä putken jälkeen keinun kautta, mutta päätin ettei tehdä. Pohja oli kivituhkaa ja keinu paukahti hyvin äänekkäästi. Jali oli uudessa hallissa hitusen hukassa, haisteli ja otti häiriötä viereisen kentän äänistä mikä näkyi lähtöön jäämisen vaikeutena, mutta kunhan päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että kyllä sinne uskaltaa ja pitää jäädä niin kulki radalla varsin mukavasti.

Olin varma, että meidän matka kosahtaa jo ykköshypyn jälkeen ja livahtaa putkeen, mutta hienosti tuli ohjaukseen. Jätin koiran vinoon ykköshypylle, ettei näe niin suoraan putkea ja olin ottamassa koiraa oikealla kädellä vastaan ja heti kun koira lähti liikkeelle niin rintamasuunnan ja ohjauskäden vaihto. Pakkovalssimaisesti. Toimi hyvin.

Kolmoselle oli idea yrittää sylikäännöstä ja saatiin me se onnistumaankin. Ei mitenkään hirveän sujuvasti, mutta meni kuitenkin. A:n kontaktit oli hienot, niissä ei mitään. Ja kepit! Kepit olivat ehkä vähän reilu metri irti sivusuunnassa kenttien välissä olevasta välipressusta ja kohti seinää. Oikeasti tosi vaikeassa paikassa. Olin ihan varma ettei onnistu, mutta sehän veti ykkösellä ihan täydelliset kepit joista mun oli ihan pakko palkata. Äh, milloin alan luottaa noihin keppeihin? Olin kylläkin loppuun asti tukena ja tuin vielä "kepkep" hihkaisuilla. Seuraavilla toistoilla yritin jättäytyä ja olla hiljaa, mutta silloin alkoi tulla loppupään virheitä eli tarvitsi vielä sen tuen siihen vierelle ainakin näin vaikeissa paikoissa. Muutenkin tuntuu, että tarvii loppukepeille vielä sanallista palautetta, että hei, muistas tehdä loppuun asti!

Kutoselle/seiskalle takaakierto-päällejuoksu settiä. Oli hieno, ei valunut ollenkaan ja lähti hienosti takaakiertoihin. Kasille kouluttaja ehdotti backlappia(?), mutta eihän me moista olla tehty ja kun yritin niin joko minä en osannut ja/tai koira ei ymmärtänyt mitä yritin kertoa. Jali reagoi pysähtymällä ja melkeenpä kääntymällä takaisin hypylle. Ei alettu sitä jankkaamaan kun tarkoitus oli vain katsoa mitä osataan. Tehtiin siis ihan vain takaakierto ja siitä koira oikeaan käteen eli kierrettiin vain siiveke ympäri. Samalla tyylillä tehtiin kaikki loputkin takaakierrot eli hypyt 11 ja 13. Tuli kyllä hyvin takaakiertoihin ja seurasi pätevästi ohjausta.

Kouluttaja puhui, että tämä on ehkä meille vähän hidas ohjauskuvio eli sillä tuo backlap esimerkiksi voisi olla meille sopivampi. Ei tarvitse ison koiran kääntyä niin tiukasti. Saatanpa olla samaa mieltä eli täytyy katsoa jos tuota saataisiin meidän minikentällä itsekseenkin treenattua joskus jos kelit vielä sallivat ulkotreeniä.

Vaikka puitteet eivät niin hienot olekaan kuin Jyväskylässä niin tykkäsin kyllä. Kouluttajakin vaikutti ihan mukavalta (meillä on kaksi vuorottelevaa kouluttajaa, joista toinen ei ollut paikalla). Ainoastaan pitkät välimatkat harmittaa, mutta sille nyt en voi mitään.

Huomenna meillä olisi itseasiassa tiedossa rallykisat, mutta koska tämä päivä on mennyt kuumeessa peiton alla tähän tyyliin:
voi olla että meiltä jää kisat väliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!