30 kesäkuuta 2017

Kansallispuisto road trip: Nuuksion kansallispuisto 19.-20.6.2017

Ja juna kulkee taas.... tai siis auto. Tällä kertaa matka jatkui kohti Nuuksion kansallispuistoa. Nuuksiossa oltiin perillä ehkä joskus iltapäivällä kun tosiaan hiljakseen matkaa jatkettiin ja kävin välillä mm syömässä ja kun tuleva telttapaikkakin oli lähestulkoon parkkipaikan vieressä niin kiirettä ei tarvinut pitää.

Auto parkkiin ja Haukkalammelle, jossa juomavarastojen täyttö. Teltta ja rinkka jätettiin Haukkalammen telttailualueelle ja annoin vaelluskengille lepopäivän ja kävelin speedcrosseilla. Olipahan mukava tehdä reissua kevyillä varusteilla, pystyy ihan erilailla hyppelehtiä esim kallioilla.

Koska kameran akku tosiaan huuteli loppumista, jätin sen suosiolla autolle ja mentiin puhelimen kameralla.

Lähdettiin kiertämään 3,7km Haukankierrosta. Mun odotukset Nuuksion suhteen ei jostain syystä olleet kovin korkeat, eihän nyt näin lähellä pääkaupunkiseutua voi olla mitään hienoa metsää! Vaan kylläpä yllätti positiivisesti! Nuuksiossa oli jostain syystä jotenkin tosi kiva fiilis, en oikein tiedä mistä se johtui. Metsä oli kivan vaihtelevaa, oli kalliota, puroja, niittyä, pitkospuita... Superkiva!
Väkeä oli, muttei missään nimessä haitaksi asti liikkeellä. Heti alkumatkasta vastaan tuli pariskunta, jolla oli koira vapaana. Koira seisahtui tuijottamaan meitä, omistajat yrittivät jotain huudella vaan luoksehan se tuli. Ihan oli kiltti kaveri onneksi kyseessä vaan vähän olisi tehnyt mieli nipottaa... Omistajat eivät oikeastaan edes pahoitelleet, sopersivat vaan jotain kun tämä on niin jääräpäinen. Vähän matkan päästä vastaan tuli myös toinen koira irti, mutta koira ei meitä onneksi huomannut ja jäin odottamaan että jatkavat matkaa toiseen suuntaan.  Noh, reitillä saatiin onneksi kulkea tämän jälkeen ylhäisessä yksinäisyydessä kun tästä alusta selvittiin.
Tällä virityksellä oli ihan näppärä kulkea

Jännä tapa merkitä reitti

Haukankierros oli mukavan vaihtelevaa ja kallioilta oli kivat näkymät. Liitin kierrokseen mukaan lopulta myös 2,4km Punarinnankierroksen, joten matkaa tuli yhteensä noin 6km. Varsin mukava leppoinen lenkki siis.

Teltalle palattiin iltasella, söin iltapalaa ja aika pian painuttiin pehkuihin. Kerran heräsin kun jotkut miehet huutelivat jotain siitä mitä tekisivät jos kohtaisivat hirven tms mutta aika hyvin sain nukuttua. Aamusta heräsin vesisateeseen, en yhtään ollut tsekannut huomista säätä ja kun aamulla säätiedotusta katselin oli sadetta luvattu koko aamupäiväksi.
Teltta piti sadetta varsin mallikkaasti
Odottelin siinä sateen loppumista vaan kun mitään muutosta ei tullut, keräsin ruokakamppeet kasaan ja könyttiin läheiselle keittokatokselle tekemään aamupalaa. Katoksessa oli yöpymässä pari ulkomaalaista turistia, olivat fiksusti ajatelleet että teltta säilyy kuivana kun katoksessa yöpyy. Pikku hiljaa se sadekin hiipui siihen malliin että viitsi vähän alkaa telttaa kerätä kasaan. Koitin kuivailla sitä parhaani mukaan ennen pakkaamista sadevaatteet niskassa ja jatkettiin matkaa autolle. Oli viileä ja märkää ja tosi hiljaista. Nuuksio taitaa olla muutenkin ennemmin päiväkohde.

Yhteensä päivälle kävelyä Teijon aamuinen käppäily mukaan lukien noin 12km. Nuuksiosta jäi mieleen kalliot ja purot, niitty, saniaismetsät ja "peikkometsäfiilis" ja jotenkin aavistuksen kolimaiset maisemat. Niin ja luksusvessat ja polkujuoksijat :D Ja valitettavasti myös irtokoirat. Positiivinen yllätys kuitenkin ja ehdottomasti käymisen arvoinen!

28 kesäkuuta 2017

Kansallispuisto road trip: Teijon kansallispuisto 18.-19.6.2017

Ruovedeltä matka jatkui kohti Turkua ja sieltä iltapäivällä kohti Saloa ja Teijon kansallispuistoa. Reitiksi valikoitui lopulta 8km mittainen Sahajärven kierros. Auto parkkiin Nenustannummin parkkipaikalle, rinkan pakkaaminen ja eikun matkaan.
Reittiä lähdin kiertämään juuri toisinpäin eli myötäpäivään
Polut vaikuttivat aluksi jokseenkin tutun oloisilta, ihan perus metsää ja kapeaa polkua. Ei tullut oikein mitään "vau" fiilistä sinäänsä, samanlaista maastoa kuljetaan peruslenkeilläkin. Jonkun matkaa kuljettua maasto alkoi kuitenkin vaihtua ja alettiin kivuta kohti kallioita. Jeeee, jotain vaihtelua! Kallio-osuudet oli tosi kivoja, varsinkin kun oltiin tosiaan melko korkealla ja sai vähän maisemia katsella. Vaan kyllä joutui hetkittäin kallioilla pohtia mihin suuntaan se polku jatkuukaan. En ymmärrä miksei niitä reittimerkkejä voisi tiuhempaan merkitä? Ei siellä sinäänsä eksymisvaaraa ollut, mutta jotenkin aina tympäsee kun joutuu pysähtymään ja varmistamaan suuntaa.
Mihin jatkaisit?
Sää jatkui edelleen vallan mainiona vaikka tosiaan iltapäivästä oltiin liikenteessä. Ei satanut, vaikkei kyllä ihan aurinkokaan enää paistellut. Vaan ei valittamista. Pian alettiinkin laskeutua jälleen alaspäin ja Sahajärvi alkoi pilkoitella puiden välistä. Hiljaista oli poluilla, vastaan tuli ainoastaan yksi kolmen hengen miesporukka, jotka kantoivat mukanaan olutsixpackiä. Hetken mietin, että eikai siinä.

Tarkoitus oli yöpyä Kalasuntin saaressa, jonne kuljettiin lossilla. Jalia lossi aluksi epäilytti suuresti, mutta hetken pohtimisen jälkeen hyppäsi itse kyytiin. Vähän oli aluksi surkeeta poikaa kun lähdettiin liikkeelle, mutta kun huomasi ettei tässä mitään ihmeellistä tapahdukaan niin liikkui lautalla ihan rennosti ja joi vettä lautan reunalta.
Ihan vähän vielä epäilyttää tää
Oli tää lautta sittenki ihan jees!
Kalasuntin saari oli aika symppis. Matkaa saarelle oli siis leppoisat nelisen kilometria. Jätin rinkan laavulle ja lähdettiin vielä kiertämään saari läpi. Saarelle oli majoittunut toinenkin telttailijaporukka, äänistä päätellen kyse oli ehkä saksankielisestä perheestä. Myös vauvan itkua kuulin, mutta onneksi olivat loppujen lopuksi tosi hiljainen porukka, eikä tarvinut heräillä vauvan itkuun. Hengasivat lähinnä oman telttansa luona niin ei päässyt sen kummemmin juttusille.

Saaren tutkimisen jälkeen virittelin laavulle nuotiota ja aloin evästää. Ilta-aurinkokin alkoi pilkahdella, ei tuullut, ei ollut itikoita ja oli ihan superia istuskella siinä vedenrannassa.

Syliin piti päästä nukkumaan
Ruokailun jälkeen lähdettiin katsomaan teltalle paikkaa. Lopulta päädyin pystyttämään teltta laavun vieressä olevalle niemelle, jonka kärkeen se perhekin oli teltan pystyttänyt. Teltalle joutui vähän kiipeillä kallioita pitkin, mutta ihan oli rinkankin kanssa selvitettävissä. Hyvä ja tasainen paikka teltalle lopulta löytyikin ja maisemat oli mukavat. Kaivoin kirjan rinkasta ja kiipeiltiin vielä kallioille istuskelemaan ja lueskelemaan ja näppäilin muutamat kuvat vielä ilta-auringossa ennenkuin kaivauduttiin nukkumaan. Voi, miksei aina voi olla näin vähän itikoita kesäisin!
video
Aamulla heräiltiin pieneen vesisateeseen ja hengailin teltassa odotellen sateen loppumista. Mikään kiire ei ollut jatkaa matkaa, joten mikäs siinä odotellessa. Laitoin veden kiehumaan teltan suulle ja lueskelin kirjaa. Lopulta sade alkoi loppua ja aurinko pilkisteli kovasti pilvien takaa, joten keräilin rinkkaan kamat kasaan, kuivailin telttaa ja lähdettiin matkaan ehkä siinä puolenpäivän tienoilla. Ulkomaalainen perhe oli lähdössä samoilla suunnitelmilla ja melkein samaan aikaan päädyttiin lossille. Olivat suurinpiirtein puolivälissä menossa, hirveine kamppeineen. Olivat osan kamppeista jättäneetkin vastarannalle ja isä tulikin vastaan hakemaan loput tarvikkeet.
KainaLoinen <3
Kameran akku oli jo edellisenä päivänä alkanut uhkaavasti vilkkua tyhjentyvänsä, joten pakkasin kameran suosiolla rinkkaan ja kuvailin kännykän kameralla. Hypättiin jälleen lossiin ja vedettiin itsemme toiselle rannalle. Vesisateesta ei ollut tietoakaan vaan aurinko porotti ja lämmitti lähes kirkkaalta taivaalta. Hetki fiilisteltiin lossissa keskellä järveä. Tämä Sahajärven reitin toinen osuus tuntui jotenkin mukavammalta, maasto oli vaihtelevampaa ja metsäkin jotenkin erilaista. Oli suota, kalliota ja monenlaista mäntymetsää.
video
video

Kuka tietää mikä ihme tämä on?
Matkaa takaisin autolle oli se noin 4km, joutuisasti matka sujui hyvässä säässä. Oli taas sellainen olo, että voi kun pääsisi suihkuun, joten sehän tietääkin tietty reissussa uimista. Pikainen googlettelu lähistöllä olevista uimarannoista vei lopulta kansallispuiston eteläpäähän ja Matildanjärvelle, jossa käytiin jäätelöllä ja uimassa. Teijoon jäikin vielä jonkun verran koluttavaa.

Jali hurmasi luontotuvassa pari muuta asiakasta ja kötysti itsensä rapsutuksille, ties vaikka oli jo sitä mieltä, että halusi nähdä jo muidenkin kuin minun naamaa. Höpsö. Vesi ei ollut mitenkään hirveän lämmintä ja paikalla tuuli reippaasti ja aika viileästi, mutta uinti toki virkisti. Hetken kuivattelin vielä rannalla ennenkuin lähdettiin jatkamaan matkaa seuraavaan kohteeseen...

Teijon polut tuntuivat helpompikulkuisilta mitä Helvetinjärvellä, eikä korkeusvaihtelut olleet niin suuria. Mieleen jäi kallio-osuudet ja näköalat kallioilta, lossit ja majapaikkana toiminut Kalasuntin saari, jonka varustelu oli luksusluokkaa valmiiksi sopivan kokoisiksi pilkoittuine puukalikkoineen ja siistine laavuineen. Laavun vieraskirja oli tosin jonnekin hävinnyt. Telttapaikkoja ei ollut ihan hirveästi, mutta teltan sai hyvin tasaiselle alustalle ja luulen, että saari onkin ennemmin päiväkohde mitä yöpymispaikka. Pientä miinusta tienylityksistä ja siitä, että kansallispuisto muutenkin kulkee noin lähellä asvaltoitua tietä. Välillä kuului liikenteen äänet telttapaikallekin asti järveä pitkin. Ihan positiiviset vibat jäi kuitenkin myös siis Teijosta, joten eiköhän tännekin vielä joskus palailla muita reittejä tutkimaan!